maanantai 22. toukokuuta 2017

ELINA PITKÄKANGAS - KAJO

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 314
Sarjassa ilmestynyt:
Kuura
Takakannesta:
Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia?

*   *   *
Teksti ei sisällä juonipaljastuksia Kuurasta eikä Kajosta.

Hitto mikä meno! Nyt kuulkaa jos Kuura on vielä lukematta, niin tämä on nyt se merkki, että siihen on aika tarttua. Kajo ei nimittäin jätä kylmäksi, päinvastoin, se nostaa kierroksia ja naulaa tallan pohjaan. Luulin, että Kuura oli mun suosikki, mutta kyllä Kajo veti pidemmän korren. Ehkä mä jopa salaa ajattelin näin Kuuraa lukiessa, sillä annoin sille neljä tähteä ja Kajo veti sitten kaikki tähdet kotiinsa.

Kajo on edeltäjäänsä paljon synkempi ja myöskin jännittävämpi. Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis tavallaan pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, mutta se ei silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
Kajossa seuraamme kirjan tapahtumia edelleen Aaronin ja Inkan näkökulmista heidän omissa luvuissaan. Ennen kuin tartuin kirjaan, toivoin vähän että Aaronin tyttöystävä Matleena ja Inkan pikkuveli Duke olisivat myös saaneet omat lukunsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei olisi varmasti toiminut hyvin.

Kajo tutustuttaa meidät uusiin hahmoihin, joista mulle yhdeksi lemppariksi muodostui Peter. Aaron jatkaa edelleen symppiksenä. Yllätyksekseni Inkasta muodostui lemppari myös, vaikka ensimmäisessä osassa Inkaa inhosinkin. Tästä johtuikin, että nautin enemmän Inkan luvuista.

Ja kyllä, kolmas ja viimeinen osa on yksi ensi vuoden odotetuimmista. Jännittävää nähdä, että kuinka Pitkäkangas paketoi kaikki tapahtumat.  

"Pimeys on parasta aikaa täällä. Älä hukkaa sitä painajaisille." 
s.111
★★★★★

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PASSENGER - ALEXANDRA BRACKEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Passenger
Kirjailija: Alexandra Bracken
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Disney-Hyperion
Sivumäärä: 486
Takakannesta:
Passage, n.
i. A brief section of music composed of a series of notes and flourishes.
ii. A journey by water; a voyage.
iii. The transition from one place to another, across space and time.

In one devastating night, violin prodigy Etta Spencer loses everything she knows and loves. Thrust into an unfamiliar world by a stranger with a dangerous agenda, Etta is certain of only one thing: she has traveled not just miles but years from home. And she’s inherited a legacy she knows nothing about from a family whose existence she’s never heard of. Until now.

Nicholas Carter is content with his life at sea, free from the Ironwoods—a powerful family in the colonies—and the servitude he’s known at their hands. But with the arrival of an unusual passenger on his ship comes the insistent pull of the past that he can’t escape and the family that won’t let him go so easily. Now the Ironwoods are searching for a stolen object of untold value, one they believe only Etta, Nicholas’ passenger, can find. In order to protect her, he must ensure she brings it back to them—whether she wants to or not.

Together, Etta and Nicholas embark on a perilous journey across centuries and continents, piecing together clues left behind by the traveler who will do anything to keep the object out of the Ironwoods’ grasp. But as they get closer to the truth of their search, and the deadly game the Ironwoods are playing, treacherous forces threaten to separate Etta not only from Nicholas but from her path home... forever.

*   *   *
Olipa virkistävä lukukokemus! Miksi en vain lue enemmän kirjoja missä matkustetaan ajassa.
Olen aikaisemmin lukenut Alexandra Brackenilta ainoastaan hänen kirjoittamansa Star Wars - Uusi toivo: prinsessa, lurjus ja maalaispoika -kirjan. Passenger aloittaa kaksiosaisen Passenger -sarjan. Tarina jatkuu muutama kuukausi sitten ilmestyneessä Wayfarer -jatko-osassa minkä muuten tilasin ennen kuin olin ehtinyt lukemaan ekat sata sivua ensimmäisestä osasta.

Seitsemäntoista vuotias Etta (oikealta nimeltään Henrietta) löytää tiensä aikamatkustajien maailmaan, menettäen samalla kaiken mistä hän välittää. Tyttö huomaa, että hän on matkannut ajassa reilusti taaksepäin, eikä ainoastaan aikaa vaan myös kilometrejä. Nyt Ettan täytyy yrittää selvitä ja pystyä tasapainottelemaan ystävien ja vihollisten välillä. Samalla hänen täytyy onnistua sieppaamaan eräs voimakas esine takaisin oikealle omistajalleen ja pelastaa äitinsä.
Nicholas Carter elää elämäänsä tyytyväisenä merellä, vapaana ja kaukana voimakkaasta Ironwoods -perheestä. Etta eksyy samalle laivalle Nicholasin kanssa ja heistä tulee matkakumppanit. Pian he kuitenkin saavat peräänsä Ironwoods -suvun. Tästä alkaa Ettan ja Nicholasin yhteinen ja vaarallinen matka ajan ja mantereiden halki.

Musta kirja olisi voinut olla lyhyempi. Jotkut kohdat tuntui turhilta ja/tai liian venytetyiltä, vaikka kuinka kirjasta tykkäsinkin. Ettan ja Nicholasin välillä oli pientä insta-lovea, mutta pääsin siitä aika nopeasti yli, eikä se häirinnyt mua niin paljoa. Pikemminkin elin ja hengitin heidän välistä suhdettaan, mutta olen myös sitä mieltä, että sivuhenkilöt olisivat saaneet olla enemmän esillä. 
Alexandra Brackenin tarinankerronta ja kirjoitustyyli oli ihan mieletöntä luettavaa, teksti vain soljui kauniisti eteenpäin. Nyt Wayfarer odottaa lukuvuoroaan mun kirjahyllyssäni, toivottavasti sen ei tarvitse odottaa vuoroaan niin kauan kuin mitä Passanger joutui odottelemaan.
★★★★☆

torstai 4. toukokuuta 2017

10 HYLLYNI ODOTETUINTA (NO OKEI, YKSITOISTA)

Olen nähnyt tätä eri blogeissa nyt moneen otteeseen, mutta vasta nyt innostuin itsekin ajatuksesta toteuttaa tällaisen postauksen. Mulla on nyt sellainen vaihe, että mua kiinnostaa ainoastaan omat kirjat ja niiden lukeminen. Kirjaston kirjojen eräpäivät paukkuu ja sitä rataa, mutta aion mä nekin vielä lukea (kuuluisia viimeisiä sanoja). Mennään suoraan asiaan ilman sen suurempia alkupuheita: 














































Marissa Meyer - Heartless Tämä on yksi hyllyni uusimmista tulokkaista. Heartless oli myös yksi mun viime vuoden odotetuimmista! Kirjoittelinkin tänne siitä eräänä elokuun päivänä jotakin.

Jenny Han - To All The Boys I've Loved Before Tämä tämä tämä tämä!!! Mun Tumblr dashboardilla, booktubessa hyppivä ja pomppiva To All The Boys I've Loved Before. Tähän törmään lähes päivittäin ja harmittaa, kun se on vieläkin lukematta :--D

Adam Silvera - History Is All You Left Me Adam Silvera on vaan paras kaikista. Rakastuin Silveran debyyttikirjaan nimeltä More Happy Than NotHistory Is All You Left Me tuskin jää huonommaksi.

Nina Lacour - We Are Okay Innostuin alunperin tämän ostamaan, kun näin kuinka ihana kansi tällä on! Katsokaa ja ihastukaa > linkki .

Rainbow Rowell - Carry On Tämä taas on viime kesän yksi parhaimmista kirppiskirjalöydöistä! Ja silti edelleen lukematta, argh.

V. E. Schwab - A Gathering of Shadows Shades of Magic -trilogian toinen osa! Ähh, pitäisi varmaan lukea uudelleen se ensimmäinen ennen kuin jatkan tähän, siitä lukukerrasta kun on kuitenkin kohta melkein vuosi..

Colleen Hoover - It Ends With Us Colleen Hooverin kirjat kuuluu myös näihin joita näkee jatkuvasti joka paikassa. It Ends With Us on ensimmäinen kirja minkä aion häneltä lukea!

Angie Thomas - The Hate u Give Luin jostakin, että tästä on tulossa suomennos?? Oikeesti, kuinka siistiä!

Sabaa Tahir - An Ember in the Ashes & A Torch Against The Night Nämä laskin tavallaan, vahingossa yhdeksi teokseksi:'D

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia Mua lähes hävettää se, että HSNA on vielä ja edelleenkin lukematta. Ehkä pian lukulampun alle?


Oletteko lukeneet jonkun näistä? Mistä kannattaa aloittaa? Vinkkiä saa heittää :D

maanantai 1. toukokuuta 2017

HUHTIKUUN KOOSTE + KAJOSTA

Mukavaa vappupäivää kaikki!
Vihdoinkin olen kotiutunut Helsingistä, missä vietin lähes koko viikonloppuni.

Lukujumi on tahtonut vaivata mua koko huhtikuun ajan, tänne blogin puolellekin sain kirjoitettua vain kaksi juttua mikä kevyesti vähän masentaa mua. Huhtikuussa sain luettua kaksi kirjaa (mutta aloitin lukemaan kahdeksaa).

Olin innoissani kun vihdoinkin sain kirjastosta varaamani Annoin sinun mennä -teoksen. Se kuitenkaan ei vastannut oikein odotuksiani. Se täytti kaikki rikos/mysteeri kirjan kliseet ja se ei jaksanut sytyttää mua.
Luin myös The Rose & The Dagger jatko-osan The Wrath & The Dawn sarjalle. Ensimmäinen osa oli yksi mun vuoden 2015 suosikeista ja luonnollisesti tämä jatko-osa oli yksi mun viime vuoden odotetuimmista julkaisuista.. minkä mä sain luettua vasta nyt. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan (tai keksi tähän joku muu kliseinen lause.) Musta The Rose & The Dagger oli ontuvampi kuin edeltäjänsä. Nautin kuitenkin matkasta, vaikka se ei musta yltänyt ensimmäisen osan kanssa samoihin mittoihin.
*   *   *

Lauantaiaamuna suuntasin nokkani kohti Helsinkiä. Olin kaverini kanssa suunnitellut menoja Helsingin suunnalla ja samaan päivään napsahti mukavasti myös Kajon julkkarit (oikeesti kerranki jotain siistiä mun tuurilla). Se oli tosi jännittävää (olin yksin liikkeellä, hui) koska en ollut tätä ennen koskaan käynyt missään kirjajulkkareissa, haha.  Kajo on mun yksi tän vuoden odotetuimmista ja se lähtee heti tänään lukulampun alle, kunhan olen lukenut loppuun Alexandra Bracken Passenger -kirjan.



Kakut oli rakkautta ja liian upeita syötäväksi.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

tiistai 4. huhtikuuta 2017

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:
Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)
★★★☆☆

lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAALISKUUN KOOSTE










Ja näin on taas yksi tapahtumarikas maaliskuu paketoitu!
Maaliskuun alkuun lukaisin Holly Bournen Oonko ihan normaali? -nimisen kirjan ja tykästyin kovasti. Stephanie Garberin Caraval taas ei tehnyt muhun sen kummempaa vaikutusta.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen taas nauratti, se oli hauska. Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä oli erilainen kuin mitä sen kuvittelin olevan.
Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset jäi hämmentäväksi lukukokemukseksi. Han Kangin Vegetaristi taas oli vavisuttava. Luin myös runoja pitkästä aikaa. Mm. Mary Oliverin Tuhat aamua oli kaunis, sille ehdoton suositus.  

Maaliskuu oli hiljainen blogikuukausi, mut yritän parantaa tapani ja kirjoittaa loppuun luetusta teoksesta edes jotain. Nyt mulla on työn alla juttu Uinuvat jättiläiset -kirjasta, katsotaan saanko  noista muista mitään kirjoitettua.

















Takaisin ylös