sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

CARRY ON READING 1V SYNTTÄRIT







































En usko vieläkään, kuinka nopeasti aika on kulkenut! Muistan vieläkin, kuinka viime heinäkuussa istuin parvekkeella tietokoneeni kanssa ja loin tämän blogin. Aluksi tästä piti tulla yksityinen blogi, minne keräisin omia ajatuksiani, koska julkisesti kirjoittaminen tuntui liian pelottavalta. Onneksi kuitenkin tulin toisiin aatoksiin ja rohkaistuin. Oon tavannut tätä kautta aivan sairaan siistejä tyyppejä, enkä malta odottaa, että mitä kaikkea on vielä edessä!
Kiitos kaikki lukijat ja kommentoijat, jokainen joka on joskus tälle sivulle eksynyt, ootte tehnyt tästä sata kertaa kivempaa♥

lauantai 15. heinäkuuta 2017

ERIKA VIK - HÄN SANOI NIMEKSEEN ALEIA

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kirjailija: Erika Vik
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 532
Takakannesta:
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

*   *   *
Hän sanoi nimekseen Aleia on Kaksoisauringot-trilogian avausosa. Alunperin kiinnoistuin tästä, koska mun mielestä mielenkiintoinen kirjan nimi yhdistettynä upeaan kanteen on vaan voittamaton kombo.

Menneisyytensä unohtanut ihmistyttö löytää tiensä Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisimmalle toimipisteelle. Tyttö ei muista mitään muuta, kuin sen, että hänen nimensä on Aleia. Kartografina työskentelevä Seleesi (tarkemmat ja nopeammat aistit kuin ihmisellä) Corildon Ma'Bathae ottaa tytön vastentahtoisesti huomaansa. Aleia ja Corildon saavat tietää, että Aleia on etsintäkuulutettu ja Aleia tietää, että hän ei halua tulla löydetyksi. Corildonin kiinnostuessa Aleian kohtalosta, alkaa heidän matkansa kohti Seleesiaa, saarivaltiota mistä Corildon on kotoisin. Matkalla tutustutaan uusiin hahmoihin ja toimintaakaan ei puutu.

Kirja herättää paljon kysymyksiä, mihin ei trilogian ensimmäisessä osassa luonnollisesti saada vastauksia. Kun olin ostamassa tätä kirjaa, myyjä sanoi, että tällä teoksella on mahdollisuus kansainväliseen menestykseen. Nyt Hän sanoi nimekseen Aleian luettuani, voin yhtyä hänen mielipiteeseensä.
Kieli oli helppo lukuista ja kirjan maailma oli upea - kaikkine höyrylaivoineen, hahmoineen ja olentoineen(ps. fennekit on parhaita.) 
Onneksi en lukenut tämän kuin vasta nyt, sillä nyt en joudu odottamaan jatkoa miljoonaa kuukautta! Mä niin nautin tän kirjan lukemisesta, ei tarvinnut ollenkaan tuskastella, kuin vasta aivan lopussa, koska sivut loppuivat kesken :( Elokuu ja Seleesian näkijä mulle tänne nyt heti!:-D

perjantai 7. heinäkuuta 2017

BLOGISTANIAN KESÄN 2017 LUKUMARATON II/III
























Toisen lukumaratonin aika! Tällä kertaa maratonia emännöi Jane Kirjan jos toisenkin - blogista. Tosin mun lukumaraton ei tule menemään kovin hyvin, koska oon töissä koko loppuviikon. Mutta luen sen minkä ehdin! Mulla on yöpöydällä Angie Thomasin The Hate U Give ja Tolstoin Anna Karenina. Päivittelen edistymistäni luultavammin enemmän twitterin puolelle, kuin tänne blogiin. :-) Aloitan maratonin yhdeksältä tai kymmeneltä.. :D

Perjantai 21:30
Sivuja luettu tähän mennessä 39 ja kaikki tähän mennessä Anna Kareninasta :-D

Lauantai 9:57
Nyt The Hate U Give -kirjan kimppuun! Tää on saanut niin paljon kehuja, että odotukset on korkealla.

Lauantai 11:32
Lauantai 21:31






Luin 60 sivua Anna Kareninaa ja 110 sivua The Hate U Give -kirjaa(se on jo nyt mun ihan yks lemppareista tältä vuodelta!!). Haluan osallistua myös kolmanteen maratooniin, nyt täytyy vain pitää sormet ristissä, että ei napsahda ylimääräisiä työtunteja, haha.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

PRIDELUKUVIIKON KOONTI

Pridelukuviikko on ohitse. Ehdin blogata kolmesta kirjasta ja neljännen ehdin lukemaan, mutta en enää kirjoittamaan siitä mitään. Aion kirjoittaa vielä fiilistelyt tuosta Nina LaCourin We Are Okay -kirjasta.

Rainbow Rowell - Carry On
Becky Albertalli - The Upside of Unrequited
Adam Silvera - History Is All You Left Me
Nina LaCour - We Are Okay


Mulla oli aikomuksena ehtiä lukemaan tähän haasteeseen vielä Tanskalainen tyttö (David Ebershoff) ja Kissani Jugoslavia(Pajtim Statovci), mutta aika meni ja loppui kesken :(
Niina on koonnut blogiinsa upean koosteen lukutempauksestaan, tsekatkaa sieltä lukuehdotuksia lisää!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

BECKY ALBERTALLI - THE UPSIDE OF UNREQUITED

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Upside Of Unrequited Kirjailija: Becky Albertalli
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Penguin
Sivumäärä: 336
Takakannesta:
Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love—she’s lived through it twenty-six times. She crushes hard and crushes often, but always in secret. Because no matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.

Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly’s totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie’s new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. Will is funny and flirtatious and just might be perfect crush material. Maybe more than crush material. And if Molly can win him over, she’ll get her first kiss and she’ll get her twin back.

There’s only one problem: Molly’s coworker Reid. He’s an awkward Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there’s absolutely no way Molly could fall for him. Right?

*   *   * 
Pidän hyvin paljon Becky Albertallin edellisestä teoksesta Simon vs. The Homo Sapiens Agendasta. Albertallin uusin, The Upside Of Unrequited, enimmäkseen vain ärsytti mua suuresti.

Molly on seitsemäntoista, hänellä on ollut 26 ihastusta, hän ei ole ikinä käynyt treffeillä, eikä suudellut. Molly asuu kahden äitinsä, kaksoissiskon Cassien ja pikkuveljensä kanssa. Molly ihastuu helposti, mutta pitää tunteensa aina salassa. Molly on julistanut olevansa lihava ja tästä syystä kukaan hänen ihastuksistaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut hänestä. 
Kirjassa ei oikeastaan ole edes juonta. Mulle jäi kysymykseksi, että kuka oikein on Molly? Kenestä mä luin yli 300 sivua? Mollyyn ei oikeastaan tutustuta missään vaiheessa. Sen tiedän, että Mollylla on kaksoissisko, pikkuveli ja kaksi äitiä. Eli basically, kirja sisältää 336 sivua Mollyn valitusta siitä, kun hänellä ei ole poikaystävää ja kun loppuhuipennuksessa Molly sitten saa kauan haluamansa poikaystävän, Molly tuntee itsensä "vihdoinkin" kauniiksi ja riittäväksi & hänen itsetuntonsa nousee taivaisiin. Poikaystävä! Jee! Mollyn elämänlaatu parani 100%!
Mä vaan halusin huutaa Mollylle, että kenenkään arvoa ei mitata siinä, että onko tällä parisuhdetta vai ei.

Halusin niin pitää tästä, koska Becky Albertalli, mutta ei vain väkisin. Oon pettynyt. :( Odotan silti varovaisesti Albertallin tulevia teoksia.

“I’m not trying to overthink things. I’m trying to be less careful. But you have to be your heart’s own goalie.”

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

ADAM SILVERA - HISTORY IS ALL YOU LEFT ME

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: History Is All You Left Me
Kirjailija: Adam Silvera
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Simon & Schuster
Sivumäärä: 294
Takakannesta:
"You’re still alive in alternate universes, Theo, but I live in the real world where this morning you’re having an open casket funeral. I know you’re out there, listening. And you should know I’m really pissed because you swore you would never die and yet here we are. It hurts even more because this isn’t the first promise you’ve broken."

 OCD-afflicted seventeen-year-old, Griffin, has just lost his first love – his best friend, ex-boyfriend and the boy he believed to be his ultimate life partner – in a drowning accident. In a desperate attempt to hold onto every last piece of the past, a broken Griffin forges a friendship with Theo’s new college boyfriend, Jackson. And Griffin will stop at nothing to learn every detail of Theo’s new college life, and ultimate death. But as the grieving pair grows closer, readers will question Griffin's own version of the truth – both in terms of what he’s willing to hide, and what true love ultimately means...

*   *   *

Aaaaaaa! Vihdoinkin uusi Silvera.
History Is All You Left Me seuraa seitsemäntoista vuotiaan pojan, Griffinin, surua ja elämän jatkumista tämän parhaan ystävän ja ex-poikaystävän, Theon, kuoleman jälkeen (tämä ei ollut spoileri :D). Kirja on jaettu 'historia' -lukuihin missä seurataan Griffinin elämää Theon kanssa & 'nyt' -luvuissa elämää Theon kuoleman jälkeen. Griffin kertoo hänen ja Theon historian: suhteen alun, ekat kerrat ja onnelliset hetket, mutta myöskin ne ei-niin-onnelliset-hetket käydään läpi. Griffinillä on myös ongelmia OCD:n kanssa, sekä Theon nykyinen (tai oikeastaan nyt myös ex-poikaystävä) Jackson on inhottava, eikä Griffin halua olla missään tekemisissä tämän kanssa, mutta kanssakäymiseltä ei voi välttyä.

Mä elän ja hengitän tätä kirjoitustyyliä, millä Adam Silvera kirjoittaa. Se on mun mielestä niin aitoa ja raakaa. Hahmot tuntuu oikeilta, hyvin eläviltä. Ja tottakai musta Griffinin ja Theon yhteinen tarina oli liian suloinen. Silveran kirjoissa on nähtävillä sama kaava: History Is All You Left Me itkettää ja naurattaa, mutta enemmän itkettää. Adam Silveran kolmas kirja julkaistaan syyskuussa, eikä sen nimi, They Both Die At The End, tunnu yhtään siltä, että säästyisin itkussa. Kiitti Adam.

 “I'll never understand how time can make a moment feel as close as yesterday and as far as years.”

maanantai 26. kesäkuuta 2017

RAINBOW ROWELL - CARRY ON

Mistä mulle: kirppis/oma ostos
Teoksen nimi: Carry On
Kirjailija: Rainbow Rowell
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: St. Martin's Griffin
Sivumäärä: 528
Takakannesta:
Simon Snow is the worst Chosen One who's ever been chosen.

That's what his roommate, Baz, says. And Baz might be evil and a vampire and a complete git, but he's probably right.

Half the time, Simon can't even make his wand work, and the other half, he starts something on fire. His mentor's avoiding him, his girlfriend broke up with him, and there's a magic-eating monster running around, wearing Simon's face. Baz would be having a field day with all this, if he were here — it's their last year at the Watford School of Magicks, and Simon's infuriating nemesis didn't even bother to show up.

Carry On - The Rise and Fall of Simon Snow is a ghost story, a love story and a mystery. It has just as much kissing and talking as you'd expect from a Rainbow Rowell story - but far, far more monsters.

*   *   *

Niina (Yöpöydän kirjat -blogista) järjestää Prideviikon lukutempauksen, mikä siis alkaa tänään.

En ole hirveän montaa teosta lukenut Rainbow Rowellilta (Fangirl, Eleanor & Park, Kindred Spirits ja nyt Carry On), mutta lasken hänet nykyisin silti yhdeksi lempikirjailijakseni. Tai noh, onhan tuossa jo aika paljon.. :D
Carry Onissa Simon ja Baz käyvät viimeistä vuottaan Watfordissa. Mua harmittaa, kun tämä ei ole mikään sarja. Olisin niin mielelläni lukenut enemmän Bazin ja Simonin aiemmista vuosista Watfordin koulussa. Simon on "valittu/the chosen one", jonka on ennustettu päihittävänsä pahan voiman Hundrumin, joka on jo kauan yrittänyt tuhota taikamaailman. Tämän 'tehtävän' rinnalla, Simon on luvannut auttaa Bazia selvittämään, kuka tai mikä tappoi tämän äidin.

Simon ja Baz ovat jo tuttuja Rowellin edelllisestä teoksesta nimeltä Fangirl, missä Simon & Baz seikkailivat Cathin fanifiktiossa. Carry On ei kuitenkaan ole mitenkään muuten yhteyksissä Fangirl -kirjaan, vaan on aivan omansa.
Tiesin alustavasti, että kirjassa seikkailee Simon ja Baz ja että heidän välilleen muodostuu suhde. Mutta tässä kirjassa on myös oikeasti juoni! En tiedä, miksi se tuli mulle niin suurena yllätyksenä.. :--D

Tosiaan, tätä vertaa luonnollisesti Harry Potteriin ja se on ihan ok, koska niin sen on tarkoituskin. Alussa mä vertailin ja hain yhtäläisyyksiä Carry Onin ja Harry Potterin välillä(Simon = Harry, Baz= Draco, Watford=Hogwarts/Tylypahka jne.), mutta jossain, ehkä noin puolessa välissä, vertailu vain loppui kuin seinään ja Simon oli vain Simon ja Baz vain Baz.
Musta tää oli aidosti hauska(niinkuin RR:n kirjat yleensäkin) nauroin ääneen joillekin lauseille ja varsinkin loitsujen nimille. Kaiken kaikkiaan, musta tää oli aivan sairaan söpö! En tiedä mikä siinä on, mutta Rainbow Rowellin kirjoissa on vain sitä jotain mille mä sytyn alta aikayksikön. :D

“He's still looking in my eyes. Staring me down like he did that dragon, chin tilted and locked. "I'm not the Chosen One," he says. I meet his gaze and sneer. My arm is a steel band around his waist. "I choose you," I say. "Simon Snow, I choose you.”

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

BLOGISTANIAN KESÄLUKUMARATON 17.06.2017: YHTEENVETO

Ensimmäinen blogistanian kesälukumaraton on nyt takanapäin! Hitsi, kuinka tykkäsin niin paljon. Maratonit on vaan niin kivoja, varsinkin kun saa seurata muiden edistymistä siinä samalla. Yksin maratonailu ei vain ole läheskään yhtä hauskaa, vaikka kivaa sekin on!:-) Tässä on linkki edelliseen postaukseeni, mihin raportoin lukumaratonin edistymisestä.


























Näitä tuli luettua! History Is All You Left Me oli mulla jo puoliksi luettuna, mutta sain sen nyt luettua loppuun asti. Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia (VIHDOINKIN TARTUIN TÄHÄN!!) oli oiva kumppani lukumaratonille. Ehdin sen lukemaan lähes loppuun asti. Loppuillan aionkin viettää tämän kanssa, jos saisin sen luettua loppuun:-)

Kaiken kaikkiaan sain 24 tunnin aikana luettua 616 sivua. Olen ihan tyytyväinen taas lopputulokseeni:-D Seuraavalla kerralla yritän ylittää tuon sivumäärän, koska aina on hyvä vähän haastaa itseään, haha. 

Seuraavat lukumaratonit on heinäkuun 8. päivä ja elokuun 19. päivä. 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

BLOGISTANIAN KESÄLUKUMARATON 17.6.
























No nyt vihdoinkin on blogistanian kesän 2017 lukumaratonin aika! (Ja mä olen vihdoin kotona kirjojen ääressä.) Seurasin tätä viime kesänä muiden blogeista, mutta nyt osallistun siihen itse ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa lukumaratonia emännöi Hanna Hannan kirjokansi -blogista. 
Maratoni alkakoon!

*   *   *

17.6.2017 klo 16:30
Näillä kirjoilla lähden suorittamaan maratonia. Olen jo ehtinyt lukea History is all you left me'tä noin puoleen väliin. Mun maalina on saada ainakin tämä luettua pois alta. Muut on pelkkää plussaa! :-D

17.6.2017 klo 18:20
En tiedä missä välissä olen ehtinyt tiskata, tehdä ruokaa, syödä ja vielä lukea, mutta niin vain on päässyt käymään!
HIAYLM on nyt loppusuoralla. Ei tämä huono ole, mutta tykkään enemmän Adam Silveran debyyttiteoksesta More Happy Than Not.

Sivuja nyt luettuna: 106


17.6.2017 klo 20:22
HIAYLM on nyt luettu loppuun! Ja perun sanani, oli tämä aika ihana. Ehkä kuitenkin asteen parempi kuin More Happy Than Not. En tiedä vielä, tarvitsen miettimisaikaa! Näissä Silveran kirjoissa näyttää aina olevan jokin lopputwisti mikä sekottaa mun pääni.

Seuraavaksi aloitan Hän sanoi nimekseen Aleia -teoksen. Tai katsoo nyt. The Hidden Oracle ei ainakaan jaksa juuri nyt kiinnostaa..

Sivuja nyt luettuna: 178
17.6.2017 klo 22:26
Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia on lukuvuorossa nyt! Tykkään tosi paljon, vaikka oonkin vasta lukenut vähän päälle 70 sivua :-D 
Blogia en enää tänään päivitä, joten lukumaraton jatkuu twitterin ja instagramin puolella.

Sivuja nyt luettuna: 250

18.6.2017 klo12:22
Vielä olisi muutama tunti maratonia jäljellä. Olen edennyt HSNA:n kanssa sivulle 221 ja mieleni tekee lähteä nyt ulos, koska on niin lämmin. Kirja lähtee mukaan, mutta katsotaan saanko aikaiseksi vielä lukea :D

Sivuja nyt luettuna: 399

18.6.2017 klo17:18

lauantai 10. kesäkuuta 2017

NICOLA YOON - KAIKKI KAIKESSA

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Kaikki Kaikessa
Alkuperäinen nimi: Everything Everything
Kirjailija: Nicola Yoon
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: v. 2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 316
Takakannesta:
Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi.
Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn.
Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi.

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

*   *   *
Kaikki kaikessa on ollut ikuisuuden mun tbr-listalla! Ihan parasta, että se suomennettiin vihdoinkin. Oon lukenut pelkkiä ylistäviä arvioita, joten mun omat odotukset oli aika korkealla.

Madeline (taisin ensimmäistä kertaa lukea kirjan, missä on afroaasialainen päähenkilö! Hurraa, lisää tätä!) on vakavasti sairas, sillä hän on allerginen koko maailmalle. Hän ei siis kerta kaikkiaan voi poistua kotoaan, vaan hän on viettänyt koko ikänsä kotonaan neljän seinän sisällä. Maddy on jatkuvan tarkkailun alla lääkäri äitinsä silmien alla. Koulua hän käy etänä kotoa käsin.
Pian alkaa kuitenkin tapahtua, kun naapuriin muuttaa uusi perhe. Maddy näkee ikkunasta Ollyn ja se muuttaa heidän molempien elämänsä. Niin kuin takakannessa todetaan: joskus rakkaus on kaikki kaikessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

Kirjaa oli helppo ja nopea lukea, koska se sisältää mm. hauskoja piirrustuksia ja kaavioita. Just täydellistä kevyttä kesälukemista. Musta tää kirja on kauniisti kirjoitettu ja pidin siitä todella paljon, ainoa asia mistä tähdet tippui täydestä viidestä johtui loppuratkaisusta. Musta se oli sellainen liian helppo 'pakotie' :( Koko kirjan ajan oli koottu jännitystä loppua varten ja sitten tulos oli se, mitä vähän aikaa ehdin jo pelätä keskivaiheilla kirjaa. Not nice. Pidin hirveästi Maddystä, mutta Olly oli jollain tapaa ärsyttävä. Pidin kuitenkin heidän välisestä kemiasta, mm. ikkunoihin kirjoitetut viestit oli ällöihania!

Jos pidit Tähtiin kirjoitetusta virheestä & muutenkin contemporary puhuttelee sua, niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän. Tästä on myös ilmestynyt elokuva ja oon aika innoissani siitä! 

Kiitos vielä kustantajalle arvostelukappaleesta!

"Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa ja se on eri asia." s.189

★★★1/2

lauantai 3. kesäkuuta 2017

TOUKOKUUN KOOSTE + #PAPERILTARUUTUUN

Hui, tänään on jo kesäkuun kolmas päivä. Minnekkä ihmeeseen se puoli vuotta on taas hävinnyt?
Ennen kuin saan tätä pohtimalla jonkun eksistentiaalisen kriisin, on ehkä parempi, että siirryn suorilta toukokuun luettuihin. Ja hei, lukujumikaan ei enää vaivaa!









A Court of Wings and Ruin 4/5 Viimeinen osa ACOTAR -sarjaan. Jotenkin ehkä petyin ja olin tyytyväinen lopputulokseen samaan aikaan.
Kaikki kaikessa - Nicola Yoon 3.5/5 (bloggaus tulossa pian!)
Adulthood is a myth - Sarah Andersen 5/5 ihana, ihana, ihana ja niin samaistuttava. Hakekaa esimakua > täältä <

*   *   *

Paperilta ruutuun -lukuhaaste päättyi jo neljä päivää sitten ja lopputulokseni tämän haasteen kanssa oli heikko. Mulla oli tarkoituksena jatkaa Outlander -kirjasarjaa mutta se jotenkin jäi. Samoin Poldark oli lukulistalla, mutta senkin lopetin kesken. Aloitin lukemaan uudelleen The Song of Ice and Fire -sarjaa, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan ensimmäistä kirjaa loppuun asti.
Sarjoja katsoin paljon, mutta tuntui tyhmältä lähteä niistä tänne mitään kirjoittamaan, koska haluan aina jotenkin sisällyttämään kirjat postauksiini.
Mutta mennään nyt tällä mitä on! :D Mulla oli suuret suunnitelmat, mutta loppujen lopuksi sain aikaan yhden postauksen ja sekin on kirjoitettu tammikuun alussa:

Eikä yksikään pelastunut.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

ELINA ROUHIAINEN - KESYTÖN (SUSIRAJA #1)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Kesytön
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestynyt: 2012
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 426
Takakannesta:
Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

*   *   *
(Taas mä tokaisen sen: en kestä sitä, että miten mä olen vasta nyt reilun puolen vuoden sisällä herännyt siihen ajatukseen, että kyllä suomessakin osataan kirjoittaa.) 
Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjalla on mun eräässä kaveriporukassani tietynlainen klassikon maine. Se on nuortenkirja minkä jokainen on lukenut - paitsi minä. Tilanne on nyt korjattu! Lainasin, luin ja tykkäsin. Mission completed.

Päähenkilömme Raisa Oja on 17-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan Hukkavaaraan enonsa luokse. Raisa ei tunne isäänsä ja nyt äitikin on poissa. Raisan äidillä oli asioita joista hän ei ollut täysin rehellinen, joten nyt Raisa aikoo selvittää mistä hänen juurensa juontuvat. Pian kuitenkin Raisalle paljastuu, että Hukkavaarassa ihmissudet ovat totta ja Raisa elää näiden ympäröimänä. Ihmissusia ovat jopa lukion komea Mikael ja ystävä Niko. Aivan niin kuin Raisan oma eno Jaskakin.

Alku oli tahmaista lukemista, ainakin mulle. Sai lukea vaikka kuinka kauan ennen kuin alkoi tapahtumaan mitään jännittävää, mutta sitten kun pyörät lähtivät pyörimään, sivut loppuivatkin kesken. Pelkäsin myös tämän muistuttavan liikaa Twilightia ja Maggie Stiefvaterin Väristys -sarjaa, mutta nämä pelot osoittautuivat vääräksi. Vaikka ihmissudet ovat keskeisessä osassa kaikissa näissä kolmessa, on Kesyttömässä sen verran omaa, että en osannut verrata näitä sen enempää.
Toinen osa, Uhanalainen, odottaa jo lukuvuoroaan yöpöydällä. 

"Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan. Olin olemassa heille ja he minulle." 
s.224
★★★☆☆

maanantai 22. toukokuuta 2017

ELINA PITKÄKANGAS - KAJO

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 314
Sarjassa ilmestynyt:
Kuura
Takakannesta:
Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia?

*   *   *
Teksti ei sisällä juonipaljastuksia Kuurasta eikä Kajosta.

Hitto mikä meno! Nyt kuulkaa jos Kuura on vielä lukematta, niin tämä on nyt se merkki, että siihen on aika tarttua. Kajo ei nimittäin jätä kylmäksi, päinvastoin, se nostaa kierroksia ja naulaa tallan pohjaan. Luulin, että Kuura oli mun suosikki, mutta kyllä Kajo veti pidemmän korren. Ehkä mä jopa salaa ajattelin näin Kuuraa lukiessa, sillä annoin sille neljä tähteä ja Kajo veti sitten kaikki tähdet kotiinsa.

Kajo on edeltäjäänsä paljon synkempi ja myöskin jännittävämpi. Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis tavallaan pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, mutta se ei silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
Kajossa seuraamme kirjan tapahtumia edelleen Aaronin ja Inkan näkökulmista heidän omissa luvuissaan. Ennen kuin tartuin kirjaan, toivoin vähän että Aaronin tyttöystävä Matleena ja Inkan pikkuveli Duke olisivat myös saaneet omat lukunsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei olisi varmasti toiminut hyvin.

Kajo tutustuttaa meidät uusiin hahmoihin, joista mulle yhdeksi lemppariksi muodostui Peter. Aaron jatkaa edelleen symppiksenä. Yllätyksekseni Inkasta muodostui lemppari myös, vaikka ensimmäisessä osassa Inkaa inhosinkin. Tästä johtuikin, että nautin enemmän Inkan luvuista.

Ja kyllä, kolmas ja viimeinen osa on yksi ensi vuoden odotetuimmista. Jännittävää nähdä, että kuinka Pitkäkangas paketoi kaikki tapahtumat.  

"Pimeys on parasta aikaa täällä. Älä hukkaa sitä painajaisille." 
s.111
★★★★★

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PASSENGER - ALEXANDRA BRACKEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Passenger
Kirjailija: Alexandra Bracken
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Disney-Hyperion
Sivumäärä: 486
Takakannesta:
Passage, n.
i. A brief section of music composed of a series of notes and flourishes.
ii. A journey by water; a voyage.
iii. The transition from one place to another, across space and time.

In one devastating night, violin prodigy Etta Spencer loses everything she knows and loves. Thrust into an unfamiliar world by a stranger with a dangerous agenda, Etta is certain of only one thing: she has traveled not just miles but years from home. And she’s inherited a legacy she knows nothing about from a family whose existence she’s never heard of. Until now.

Nicholas Carter is content with his life at sea, free from the Ironwoods—a powerful family in the colonies—and the servitude he’s known at their hands. But with the arrival of an unusual passenger on his ship comes the insistent pull of the past that he can’t escape and the family that won’t let him go so easily. Now the Ironwoods are searching for a stolen object of untold value, one they believe only Etta, Nicholas’ passenger, can find. In order to protect her, he must ensure she brings it back to them—whether she wants to or not.

Together, Etta and Nicholas embark on a perilous journey across centuries and continents, piecing together clues left behind by the traveler who will do anything to keep the object out of the Ironwoods’ grasp. But as they get closer to the truth of their search, and the deadly game the Ironwoods are playing, treacherous forces threaten to separate Etta not only from Nicholas but from her path home... forever.

*   *   *
Olipa virkistävä lukukokemus! Miksi en vain lue enemmän kirjoja missä matkustetaan ajassa.
Olen aikaisemmin lukenut Alexandra Brackenilta ainoastaan hänen kirjoittamansa Star Wars - Uusi toivo: prinsessa, lurjus ja maalaispoika -kirjan. Passenger aloittaa kaksiosaisen Passenger -sarjan. Tarina jatkuu muutama kuukausi sitten ilmestyneessä Wayfarer -jatko-osassa minkä muuten tilasin ennen kuin olin ehtinyt lukemaan ekat sata sivua ensimmäisestä osasta.

Seitsemäntoista vuotias Etta (oikealta nimeltään Henrietta) löytää tiensä aikamatkustajien maailmaan, menettäen samalla kaiken mistä hän välittää. Tyttö huomaa, että hän on matkannut ajassa reilusti taaksepäin, eikä ainoastaan aikaa vaan myös kilometrejä. Nyt Ettan täytyy yrittää selvitä ja pystyä tasapainottelemaan ystävien ja vihollisten välillä. Samalla hänen täytyy onnistua sieppaamaan eräs voimakas esine takaisin oikealle omistajalleen ja pelastaa äitinsä.
Nicholas Carter elää elämäänsä tyytyväisenä merellä, vapaana ja kaukana voimakkaasta Ironwoods -perheestä. Etta eksyy samalle laivalle Nicholasin kanssa ja heistä tulee matkakumppanit. Pian he kuitenkin saavat peräänsä Ironwoods -suvun. Tästä alkaa Ettan ja Nicholasin yhteinen ja vaarallinen matka ajan ja mantereiden halki.

Musta kirja olisi voinut olla lyhyempi. Jotkut kohdat tuntui turhilta ja/tai liian venytetyiltä, vaikka kuinka kirjasta tykkäsinkin. Ettan ja Nicholasin välillä oli pientä insta-lovea, mutta pääsin siitä aika nopeasti yli, eikä se häirinnyt mua niin paljoa. Pikemminkin elin ja hengitin heidän välistä suhdettaan, mutta olen myös sitä mieltä, että sivuhenkilöt olisivat saaneet olla enemmän esillä. 
Alexandra Brackenin tarinankerronta ja kirjoitustyyli oli ihan mieletöntä luettavaa, teksti vain soljui kauniisti eteenpäin. Nyt Wayfarer odottaa lukuvuoroaan mun kirjahyllyssäni, toivottavasti sen ei tarvitse odottaa vuoroaan niin kauan kuin mitä Passanger joutui odottelemaan.
★★★★☆

torstai 4. toukokuuta 2017

10 HYLLYNI ODOTETUINTA (NO OKEI, YKSITOISTA)

Olen nähnyt tätä eri blogeissa nyt moneen otteeseen, mutta vasta nyt innostuin itsekin ajatuksesta toteuttaa tällaisen postauksen. Mulla on nyt sellainen vaihe, että mua kiinnostaa ainoastaan omat kirjat ja niiden lukeminen. Kirjaston kirjojen eräpäivät paukkuu ja sitä rataa, mutta aion mä nekin vielä lukea (kuuluisia viimeisiä sanoja). Mennään suoraan asiaan ilman sen suurempia alkupuheita: 














































Marissa Meyer - Heartless Tämä on yksi hyllyni uusimmista tulokkaista. Heartless oli myös yksi mun viime vuoden odotetuimmista! Kirjoittelinkin tänne siitä eräänä elokuun päivänä jotakin.

Jenny Han - To All The Boys I've Loved Before Tämä tämä tämä tämä!!! Mun Tumblr dashboardilla, booktubessa hyppivä ja pomppiva To All The Boys I've Loved Before. Tähän törmään lähes päivittäin ja harmittaa, kun se on vieläkin lukematta :--D

Adam Silvera - History Is All You Left Me Adam Silvera on vaan paras kaikista. Rakastuin Silveran debyyttikirjaan nimeltä More Happy Than NotHistory Is All You Left Me tuskin jää huonommaksi.

Nina Lacour - We Are Okay Innostuin alunperin tämän ostamaan, kun näin kuinka ihana kansi tällä on! Katsokaa ja ihastukaa > linkki .

Rainbow Rowell - Carry On Tämä taas on viime kesän yksi parhaimmista kirppiskirjalöydöistä! Ja silti edelleen lukematta, argh.

V. E. Schwab - A Gathering of Shadows Shades of Magic -trilogian toinen osa! Ähh, pitäisi varmaan lukea uudelleen se ensimmäinen ennen kuin jatkan tähän, siitä lukukerrasta kun on kuitenkin kohta melkein vuosi..

Colleen Hoover - It Ends With Us Colleen Hooverin kirjat kuuluu myös näihin joita näkee jatkuvasti joka paikassa. It Ends With Us on ensimmäinen kirja minkä aion häneltä lukea!

Angie Thomas - The Hate u Give Luin jostakin, että tästä on tulossa suomennos?? Oikeesti, kuinka siistiä!

Sabaa Tahir - An Ember in the Ashes & A Torch Against The Night Nämä laskin tavallaan, vahingossa yhdeksi teokseksi:'D

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia Mua lähes hävettää se, että HSNA on vielä ja edelleenkin lukematta. Ehkä pian lukulampun alle?


Oletteko lukeneet jonkun näistä? Mistä kannattaa aloittaa? Vinkkiä saa heittää :D

maanantai 1. toukokuuta 2017

HUHTIKUUN KOOSTE + KAJOSTA

Mukavaa vappupäivää kaikki!
Vihdoinkin olen kotiutunut Helsingistä, missä vietin lähes koko viikonloppuni.

Lukujumi on tahtonut vaivata mua koko huhtikuun ajan, tänne blogin puolellekin sain kirjoitettua vain kaksi juttua mikä kevyesti vähän masentaa mua. Huhtikuussa sain luettua kaksi kirjaa (mutta aloitin lukemaan kahdeksaa).

Olin innoissani kun vihdoinkin sain kirjastosta varaamani Annoin sinun mennä -teoksen. Se kuitenkaan ei vastannut oikein odotuksiani. Se täytti kaikki rikos/mysteeri kirjan kliseet ja se ei jaksanut sytyttää mua.
Luin myös The Rose & The Dagger jatko-osan The Wrath & The Dawn sarjalle. Ensimmäinen osa oli yksi mun vuoden 2015 suosikeista ja luonnollisesti tämä jatko-osa oli yksi mun viime vuoden odotetuimmista julkaisuista.. minkä mä sain luettua vasta nyt. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan (tai keksi tähän joku muu kliseinen lause.) Musta The Rose & The Dagger oli ontuvampi kuin edeltäjänsä. Nautin kuitenkin matkasta, vaikka se ei musta yltänyt ensimmäisen osan kanssa samoihin mittoihin.
*   *   *

Lauantaiaamuna suuntasin nokkani kohti Helsinkiä. Olin kaverini kanssa suunnitellut menoja Helsingin suunnalla ja samaan päivään napsahti mukavasti myös Kajon julkkarit (oikeesti kerranki jotain siistiä mun tuurilla). Se oli tosi jännittävää (olin yksin liikkeellä, hui) koska en ollut tätä ennen koskaan käynyt missään kirjajulkkareissa, haha.  Kajo on mun yksi tän vuoden odotetuimmista ja se lähtee heti tänään lukulampun alle, kunhan olen lukenut loppuun Alexandra Bracken Passenger -kirjan.



Kakut oli rakkautta ja liian upeita syötäväksi.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

tiistai 4. huhtikuuta 2017

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:
Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)
★★★☆☆

lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAALISKUUN KOOSTE










Ja näin on taas yksi tapahtumarikas maaliskuu paketoitu!
Maaliskuun alkuun lukaisin Holly Bournen Oonko ihan normaali? -nimisen kirjan ja tykästyin kovasti. Stephanie Garberin Caraval taas ei tehnyt muhun sen kummempaa vaikutusta.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen taas nauratti, se oli hauska. Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä oli erilainen kuin mitä sen kuvittelin olevan.
Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset jäi hämmentäväksi lukukokemukseksi. Han Kangin Vegetaristi taas oli vavisuttava. Luin myös runoja pitkästä aikaa. Mm. Mary Oliverin Tuhat aamua oli kaunis, sille ehdoton suositus.  

Maaliskuu oli hiljainen blogikuukausi, mut yritän parantaa tapani ja kirjoittaa loppuun luetusta teoksesta edes jotain. Nyt mulla on työn alla juttu Uinuvat jättiläiset -kirjasta, katsotaan saanko  noista muista mitään kirjoitettua.

















lauantai 25. maaliskuuta 2017

KIRJAOSTOKSIA

Se on taas tämmöisen postauksen aika! Viime kirjaesittely onkin kirjoitettu marraskuussa. Tässä nyt sieltä asti hamstrattuja opuksia. Musta tuntuu, että oon unohtanut tästä jotain, mutta tässä nyt ne mitä muistin! :D Tänä vuonna mulla on omana henkilökohtaisena haasteena yrittää elää ilman kirjaostoksia. Vaikeaa se on ollut, enkä ole siinä onnistunut aivan täydellisesti (mut se on ihan okei). Ideana tässä oli pohjalla se, että lukisin ensimmäisenä kaikki no edes puolet hyllyni lukemattomat opukset. Ensimmäisenä ideani pilasi WSOY:n 12 klassikkoa, koska mun on vain pakko hankkia ne kaikki. Tai oikeastaan en ole vielä 100% varma, että hankinko ne aivan kaikki.  Mutta asiaan. Nämä ovat uusimmat hankintani;
























Laura Lindstedt - Oneiron 
Alelaarilöytö!! Oon aina niin niin innoissani näistä kolmen euron kovakantisista.
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen 
Tämä oli samasta laarista samalla hinnalla. Onnea! Musta tää kansi on niin älyttömän kaunis.
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia 
Hoho, tähän opukseen pärähti Suomalaisen bonusseteli. Eikä kaduta! Oon niin paljon pelkkää hyvää tästä lukenut. Voi että, koskakohan saan tämän lukulampun alle. Kansi on myös upea, en kestä.
Tove Jansson - Kesäkirja
Juhani Aho - Rautatie
Arto Paasilinna - Jäniksen vuosi
Nää kannet on näissa kaikissa kolmessa klassikossa niin ihanat! En osaa valita lempparia.
Jack Cheng - See You In The Cosmos
Kiinnostuksen tässä kirjassa herätti sen nimi. En oikeastaan edes tiedä, mikä on kirjan juoni. Mut veikkaan, ettei se huono ole.
Nina Lacout - We Are Okay
Tää lähti viikko sitten kotiintuomisiksi Helsingin Akateemisesta. 
Adam Silvera - History Is All You Left Me
TÄTÄ OLEN ODOTTANUT siitä asti, kun luin Adam Silveran debyytin More Happy Than Not (ja rakastin sitä). Vähän olen jo ehtinyt aloittamaan, vaikuttaa kivalta.
























Ja viimeisenä mut ei vähäisimpänä.. koko Cassandra Claren The Mortal Instruments/Varjojen kaupungit -sarja kirppikseltä alle viidellä eurolla! Oon vieläkin niin onnellinen tästä löydöstä. Mulla on tästä sarjasta kolme ekaa osaa näillä kansilla. En tiedä mitä tekisin niillä nyt kun sain nämä alkuperäiskansilla varustetut yksilöt mun hyllyyni. Ehkä myyn ne, tai sitten pidän ne tuossa hyllyssä. Saa nähdä sitten!

Ootteko te löytäneet jotain kivoja kirjoja lähiaikoina? :D

torstai 16. maaliskuuta 2017

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:
"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN
Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.
Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 
Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.
Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

maanantai 6. maaliskuuta 2017

OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:
Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS
Voi ei, se alkaa taas." s.13


Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.
Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.
Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN KOOSTE











Ja niin on taas yksi helmikuu paketoitu! Ja on ihan kiva taas myöntää, että tuli luettua ihan mukavasti. Näin loppukuusta oon kuitenkin potenut lukutuskia. Oon aloittanut taas kymmenen kirjaa ja mitään en ole onnistunut lukemaan (vielä) loppuun asti.
Ensimmäinen helmikuun kirja tuli luettua ystävänpäivän lukumaratooniin.
>Hygge: Hyvän elämän kirja Meik Wikingiltä. Kirjassa oli reseptejä, paljon puhetta kynttilöistä ja kauniita kuvia. Olen hyggeilyn osalta kasvanut tynnyrissä: en edes tiennyt että hyggeilen ennen kuin olin lukenut siitä kirjan. Kirjassa oli kuitenkin aika paljon toistoa, mikä oli vähän tylsää.
>Toisena kirjana maratooniin tuli luettua  R.J. Palacion Ihme. Luulin ettei se iskisi muhun, mut olin onneksi väärässä. Ihmeestä kuoriutui oikein miellyttävä kirja<3
>Tästä löydöstä saan kiittää Twitteriä. Kata Melanderin Älä irrota herätti mielenkiintoni, kun se pomppi jatkuvasti puhelimeni näytölle. Kaverilta tämä onneksi löytyi, joten sain sen nopeasti lainaksi. Postaus tulossa.
>Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Pidin hirveästi, tästä tulossa postaus myös jossain vaiheessa.
>We Should All Be Feminists/Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Chimamanda Ngozi Adichie. (Pitkästä aikaa luin jotain e-kirjana!) Musta tää oli todella hyvä. Tässä ei paasata, eikä se tuntunut esseeltä. Jokaisen kuuluu lukea tämä jossain vaiheessa.

"Why the word feminist? Why not just say you are a believer in human rights, or something like that? Because that would be dishonest. Feminism is, of course, part of human rights in general—but to choose to use the vague expression human rights is to deny the specific and particular problem of gender. It would be a way of pretending that it was not women who have, for centuries, been excluded. It would be a way of denying that the problem of gender targets women."
Hyvää maaliskuun alkua kaikille!

maanantai 27. helmikuuta 2017

IHME - R. J. PALACIO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio
Ilmestynyt: 2012
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 336
Takakannesta:
Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." 

August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? 

R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.

*   *   *

Ennen kuin aloitin lukemisen, olin aika varma etten pitäisi tästä. En tiedä mistä se fiilis oli alunperin mieleeni tullut.. että en muka viihtyisi tämän kirjan parissa?? Suurin ongelma ja kysymys mulla ehkä oli se että, pystyisinkö eläytymään viidesluokkalaisen ajatuksiin. Taas voin kuitenkin ilokseni todeta, että ihan turhaan olin huolissani! Sivut kääntyivät nopeasti ja tykkäsin hyvin paljon lukemastani.

Kymmenen vuotias August Pullman, "Auggie", on syntymästään saakka kantanut kasvoissaan vaikeita epämuodustumia. Tämän takia Auggie on ollut alusta lähtien kotiopetuksessa ja nyt hänen tulisi kohdata ihan oikea koulu ja tulla toimeen muiden koululaisten kanssa. Auggien tulisi kohdata mahdolliset haasteet siitä miten ihmiset häntä kohtelevat, sillä hänen vanhempansa eivät ole suojelemassa häntä ikuisesti.
Kirjassa pääsemme näkemään kaiken suurimmaksi osaksi Auggien silmin, mutta ääneen pääsevät myös uudet tuttavat ja Auggien oma sisko. Kaikki saavat omat lukunsa, mutta siitä huolimatta tarinan kulkua oli helppo seurata.

Mua hävettää tunnustaa, että mulla oli ennakkoluuloja tästä kirjasta. Ihme ei ole ainoastaan söpö pikkutarina, vaan siinä on merkityksellinen, syvempi idea. (Plussaa myös Star Wars viittauksista.)
Ihme oli täydellinen kirja ystävänpäivän lukumaratooniin, koska en halunnut irroittaa käsiäni siitä. Olenko tylsä jos kuvailisin Ihmettä ihmeelliseksi? Ehkä olen, mutta sitä se on.
 ★★★★☆

torstai 23. helmikuuta 2017

THE PRINCESS DIARIST - CARRIE FISHER

Mistä mulle: Oma ostos
Teoksen nimi: The Princess Diarist
Kirjailija: Carrie Fisher
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Bantam Press
Sivumäärä: 257
Takakannesta:
The Princess Diarist is Carrie Fisher’s intimate, hilarious and revealing recollection of what happened behind the scenes on one of the most famous film sets of all time, the first Star Wars movie. 

 When Carrie Fisher recently discovered the journals she kept during the filming of the first Star Wars movie, she was astonished to see what they had preserved—plaintive love poems, unbridled musings with youthful naiveté, and a vulnerability that she barely recognized. Today, her fame as an author, actress, and pop-culture icon is indisputable, but in 1977, Carrie Fisher was just a (sort-of) regular teenager. 

With these excerpts from her handwritten notebooks, The Princess Diarist is Fisher’s intimate and revealing recollection of what happened on one of the most famous film sets of all time—and what developed behind the scenes. And today, as she reprises her most iconic role for the latest Star Wars trilogy, Fisher also ponders the joys and insanity of celebrity, and the absurdity of a life spawned by Hollywood royalty, only to be surpassed by her own outer-space royalty. Laugh-out-loud hilarious and endlessly quotable, The Princess Diarist brims with the candour and introspection of a diary while offering shrewd insight into the type of stardom that few will ever experience.

*   *   *
The Princess Diarist on Carrie Fisherin viimeiseksi jäänyt muistelma. Tämä muistelmateos käsittelee Carrien nousun suosioon ja miten hän käsitteli ajatuksen olla Prinsessa Leia Organa ja samalla oma itsensä. Hän kuoli 60-vuotiaana, vähän yli kuukauden kirjan julkaisemisesta.

Carrie Fisher kirjoittaa näyttelijän uransa alusta ja siitä kuinka hänet valitaan Leian rooliin. Kirjan kansi ja nimi viittaavat Star Warsiin, mutta se ei ole kuitenkaan aivan keskiössä. Korkeimmalle jalustalle kirjassa nousee hänen salasuhteensa vastanäyttelijäänsä Harrison Fordiin (näyttelee Han Soloa), joka heidän suhteensa aikaan oli naimisissa ja kahden lapsen isä. Fisherin ja Fordin suhde ei ollut romanttinen, vaikka olisi voinut kuvitella. 
Muistelma sisältää päiväkirjamerkintöjä, joita Fisher kirjoitti ylös ensimmäisen Star Wars -elokuvan kuvausten aikana. Hän oli tuolloin 19-vuotias. Ne sisältävät surumielisiä rakkausrunoja, naiveja mietiskelyjä ja asioita jotka hän olisi halunnut sanoa Fordille, muttei pystynyt. Päiväkirjamerkinnät olivat mielestäni kirjan parasta antia. Fisher oli ihan "tavallinen teini" - tai niin tavallinen kuin avaruusoopperan kuvauksissa pystyi olemaan. Runoista näkee myös, että Fisher oli lahjakas kirjoittamaan jo nuorena.
Kirjan loppuosassa Fisher analysoi jo alusta asti tuhoon tuomittua suhdetta Harrison Fordin kanssa näin neljän vuosikymmenen jälkeen: 

"My affair with Harrison was a very long one-night stand. -- If Harrison was unable to see that I had feelings for him then he wasn't as smart as I thought he was - as I knew him was. So I loved him and he allowed it." s.182

Kaiken kaikkiaan kirja oli hauska ja kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Se oli myös sydäntäsärkevän rehellinen. Haluan ehdottomasti kokea tämän vielä äänikirjana!

★★★★☆
Takaisin ylös