Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.
* * *
Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D
Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.
Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.
Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.
★★☆☆☆
