KIRJAVUOTENI 2016 + JOULUKUUN KOOSTE

Ja niin kului vuosi 2016. Vuosi oli lukemisen kannalta erittäin kiva. Olen tyytyväinen ja sain Goodreads haasteenkin täytettyä ja ylitettyä viidellä kirjalla! :-) ( mut voi lisätä kaveriksi Goodreadsissa jos ei olla jo ♥ ) Eli kaiken kaikkiaan sain luettua 75 kirjaa. Tässä lisää nippelitietoa lukuvuodestani:

Lukemistani kirjoista... 

> Lyhyin kirja oli Punis: snadisti kuumotava stoori, 30 sivua.

> Pisin oli The Lunar Chronicles -sarjan päätös osa Winter Marissa Meyeriltä, 832 sivua.

> Kesmimääräinen kirjan pituus oli 351 sivua.

> Goodreadsin suosituin kirja oli Harry Potter ja viisasten kiven kuvitettu versio

> ja vähiten suosituin oli Punis: snadisti kuumottava stoori

> Keskimääräinen arvioni oli 4/5 tähteä (tää yllätti mut? Tuntuu et oon jaellut vaan kahta tähteä.)

> Parhaimmat arviot Goodreadsissä saanut oli A Court of Mist And Fury

Mun lempparit tältä vuodelta...

Nämä kaikki ovat jaetulla ykkössijalla.

Sarah J. Maas - A Court Of Mist and Fury

Aina yksi kirja Maasilta pääsee mun mikä-ikinä-lista-onkaan-vuorossa -listalle. A Throne of Glass on lähellä sydäntä, mutta kyllä ACOMAF vei hänen kirjoistaan voiton.

Me Before You - Jojo Moyes

Tästä tuli uusi all-time-favorite -kirja. Omistan siitä miljoona kappaletta jo omassa hyllyssä ja siitä tuli erittäin rakas opus. Hömppää isolla H:lla, mutta luin sen juuri oikeaan aikaan, kun kaipasin jotain tämmöistä pitkästä aikaa kaiken fantasian jälkeen.

Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe - Benjamin Alire Sáenz

Tää oli yksinkertasesti vaan ihana. Lue lisää tästä Goodreadsista.

Ylpeys ja Ennakkoluulo - Jane Austen

Mikä mulla kesti lukea tämä klassikko!? Yritän kuumeisesti löytää itselleni tätä versiota.

Kuura - Elina Pitkäkangas

Ja ihana Kuura! ♥ Kuurasta tuli tärkeä mulle, koska se jotenkin avasi mulle silmiä suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Ja Leo <3

Joulukuun kooste

Joulukuun kooste on vähän heikomman näköinen, joten lisään sen tähän loppuun. Joulukuussa sain luettua kokonaiset kolme kirjaa. Luin kyllä, aloitin eri kirjoja, mutta mikään niistä ei jaksanut kiinnostaa loppuun asti. Nämä kuitenkin sain luettua:

Et Kävele yksin - Juuli Niemi / 4/5tähteä
Finlandia voittaja, tykkäsin kovasti kirjan luomasta tunnelmasta.
Linkki postaukseen.

Post-alfa - Paperi T / 3/5 tähteä
Suomen puhutuin ja myydyin runoteos.
Oli ihan hauska lukukokemus.
Linkki postaukseen.

Let It Snow - John Green, Maureen Johnson, Lauren Myracle / 2/5 tähteä

Joulun TBR-kirjoista onnistuin lukemaan ainoastaan tämän. Enkä varmaan aio tehdä tästä tämän suurempaa arviota. Kirja siis sisältää kolme eri jouluista tarinaa ja ne kaikki tahtoi jäädä aika pliisuksi. Paras tarina oli ihan ensimmäinen, The Jubilee Express Maureen Johnsonilta. Huonoin oli The Patron Saint of Pigs Lauren Myraclelta, eikä edes John Greenin A Cheertastic Christmas Miracle herättänyt sen suurempia tunteita. Hiukan pettymys koko opus. :/

*   *   *

Tähän loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoineita tästä kuluneesta puolesta vuodesta! Kiitos! ♥

Hyvää uutta vuotta kaikki! Ensi vuoteen ;-)

POST-ALFA - PAPERI T

Teoksen nimi: post-alfa
Kirjailija: Paperi T
Mistä mulle: kirjasto
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 96
Takakannesta:

post-alfa on Paperi T:n kirjallinen debyytti, runoteos, jonka teemoina ovat rakkaus ja tyhjyys, miehisyys, sisqo, woody allen, kuristuminen, julkinen liikenne, black metal -teepaidat, intiaanien hautausmaat, kauhu ja porno, fomo, afrikan tähti, kuolleet idolit ja artistin pyrkimys päästä ironiasta vilpittömyyteen. Paperi T eli Henri Pulkkinen (s. 1986) on helsinkiläinen rap-artisti, radiotoimittaja ja runoilija. Paperi T:n esikoisalbumi Malarian pelko toi tekijälleen kaksi Emma-palkintoa, Teosto-palkinnon ja kultalevyn.

*   *   *

/kun hyväksyt ettet tule koskaan kirjoittamaan mitään/yhtä kaunista kuin daven pieni ja hento ote/voit lakata stressaamasta ja jatkaa namedroppailua/

post-alfa on Suomen puhutuin ja myydyin runoteos. Ensimmäinen painos on myyty loppuun ja kolmas painos on jo otettu. Ja vihdoinkin mä sain tämän läpyskän kirjastosta! Vaikka epätoivoisesti yritänkin lukea runoutta, tämän ennen kaikkea halusin lukea siksi, että tiedän mistä porukka kohisee. Kuten tiedätte, en osaa arvioida runoja mitenkään, joten keskityn enemmän fiiliksien kuvailuun.

Olin lukenut monia arvioita kyseisestä läpyskästä ja tunnustan, että mulla oli tiettyjä ennakkoluuloja tätä kohtaan. Päällimmäisenä olin vain huvittunut ja ensimmäisen sivun jälkeen olin jo pyöräyttänyt silmäni aivan uuteen ulottuvuuteen. Mietin, että kuka tahansa voisi kirjoittaa näitä runoja, mikä on aika hirveä ajatus. Jotkut runoista oli oikeasti fiksuja ja jotkut taas oli aivan liian itsestäänselviä. Jos tuntisin ja tietäisin paremmin Paperi T:n musiikkia/artistikuvaa jne, voisi olla että näkisin teoksen aivan eri tavalla.

Loppujen lopuksi mulle kuitenkin jäi ihan positiivinen kuva. Uskallan jopa tunnustaa, että voisin omaksi hankkia kasvavaan runokokoelmaani!

★★★☆☆

ALKUVUODEN UUTUUSKIRJAT 2017

Vihdoinkin alan olla taas elävien kirjoissa. Olen aloittanut lukemaan montaa eri kirjaa, mutta mitään en ole saanut vielä luettua loppuun asti. Eikös tähän väliin muutenkin sopisi nyt haaveilut ensi vuoden uutuuksista? Niin kuin monet muutkin, koin myös tehtäväkseni koota yhteen odottamani ensi kevään kirjauutuudet!

Helpointa oli linkittää kirjat suoraan jokaisen omaan Goodreads-sivuun. Tummennetut linkit tarkoittaa sitä, että niitä odotan eniten :-D En todellakaan tajunnut, että niitä tulisi näin paljon!

A List of Cages - Carve the Mark / Viillot (Otava) - History Is All You Left Me - Caraval (WSOY) - A Conjuring of Light - Am I Normal Yet? / Oonko ihan normaali? (Gummerus)

Vegetaristi (Gummerus) - You're Welcome, Universe - Kajo (Myllylahti) -  The Upside of Unrequited - A Court of Wings and Ruin - Lord of Shadows

Henkäys on ilmaa vain (Bazar) - Everything Everything / Kaikki kaikessa (Tammi) - Wonder / Ihme (WSOY) - The Inexplicable Logic of My Life 

Käännöskirjoista oon eniten innoissani Nicola Yoonin Kaikki kaikessa ja R. J. Palacion Ihmeestä. Oon halunnut ja yrittänyt saada niitä luettavaksi vaikka kuinka kauan, mutta jos nyt saisin ne itselleni kirjastosta! :)

ET KÄVELE YKSIN - JUULI NIEMI

Teoksen nimi: Et kävele yksin
Kirjailija: Juuli Niemi
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 362
Takakannesta:

Kaksi erilaista maailmaa ja ensimmäinen rakkaus

Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.

Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.

Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

*   *   *

Huh huh, terveiset täältä sängynpohjalta. Toivottavasti kuume lähtee pian. Positiivista tässä on se, että ehdin käydä postissa hakemassa blackfriday pakettini ennen kuin siirryin sängyn omaksi. :)

En ole koskaan ollut näin kiinnostunut Finlandia-voittajista ja ehdokkaista. En tiedä mistä tämä vimma on peräisin, mutta tykkään siitä! Mulla on yöpöydällä vielä Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja oon kolmantena varausjonossa kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista -teokseen. Anyway, tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin. Musta tuntuu, että voitto saattoi mennä oikealle. En ole kuitenkaan vielä lukenut kaikkia ehdokkaita, joten tää on tämmöistä miettimistä vielä:D

Voiettä. Ada ja Egzon. Egzon ja Ada.

15-vuotias Ada on kiltti ja huomaamaton tyttö ja hän asuu kahdestaan boheemin taiteilija äitinsä kanssa. Adan status nousee koulun hierarkiassa ja hän saa uusia kavereita, kun hän aloittaa liikkumisen Egzonin seurassa. Egzon on syntynyt Suomessa, vaikkakin hänen perheensä on kotoisin Kosovosta. Hän ei silti itse ole ikinä käynyt siellä, mistä hänen sanotaan tulevan. Egzon on orastava taiteilija ja Adan äiti, Elena, rohkaisee tätä hakemaan opiskelemaan kuvataidelukioon. 

Kaksi ihmistä täysin eri taustoista ihastuvat, rakastuvat ja ottavat riskin: ehkä suhde toimii, ehkä ei.

Kirja soljuu luontevasti eteenpäin Adan ja Egzonin kappaleiden kautta, pääsemme siis molempien hahmojen pään sisälle. Teos on kirjoitettu erittäin kauniisti, eikä sitä ole lukijalle valmiiksi pureskeltu lautaselle. Voisin sanoa, että lauseet olivat kuin runoutta. Pidin hyvin paljon kirjan luomasta tunnelmasta ja täten sitä oli erittäin miellyttävä lukea. Iso miinus kuitenkin kirjan kannesta. Voisi luulla, että kirja sisältäisi paljon kliseitä ja siirappia. Sen perusteella ei uskoisi, että millaisen tarinan se sisälleen kätkee. Tähän jos johonkin toimii se sanonta, että kirjaa ei saa arvostella pelkän kannen perusteella.

Et kävele yksin on herkkä ja ehkä hauraskin tarina ensirakkaudesta, mutta se ei silti kerro pelkästään Adan ja Egzonin rakkaustarinaa. Se on pikemminkin nuorten kasvukertomus kaikkine niine kipuineen mitä nuoruuteen mahtuu.

Musta tuntuu, että mikään lause ei tee mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin päivittää!

Tätä kirjoittaessani päätin, että nostankin arvioni neljään tähteen entisen kolmen ja puolen sijaan.

★★★★☆

LUMI - SEITA VUORELA

Teoksen nimi: Lumi
Kirjailija: Seita Vuorela
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 240
Takakannesta:
En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.

Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa. Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

*   *   *

Yksi tämän vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista oli Lumi Seita Vuorelalta. Teos jäi Vuorelan viimeiseksi, tämän menehdyttyä äkillisesti viime vuonna. Kirjan on viimeistellyt Vuorelan ystävä ja kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen.

Mä en ollut aiemmin lukenut mitään Seita Vuorelan kirjoja, vaikka aina silloin tällöin olen esim. Karikkoa selaillut kirjastossa. Mulla on nyt menossa Finlandia-palkinnon voittajat ja ehdokkaat -maratooni, joten Karikko sai jäädä sivuun Lumen tieltä.

Lumi kertoo 15-vuotiaasta pojasta, Siamakista. Hän on halunnut tukahduttaa muistonsa synnyinkaupungistaan Teheranista, koska hän on asunut Suomessa jo niin kauan. Hän haluaa vain pyrkiä sopeutumaan Suomeen ja on siinä onnistunutkin. Siamak pelaa jääkiekkoa ja hän on osa jengiä. Siamakin pasmat tulee kuitenkin sekoittamaan Atisha, naapurin tyttö Iranista. Atishan tuomien muistojen on aika sulattaa poika jäästä.

Kirjassa kulkee mukana Atishan muokkaama satu Jääkuningattaresta (H.C. Andersen), mikä oli oiva lisä koko teokseen. Lumi on ajankohtainen ja kauniisti kirjoitettu. Loistava ehdokas Finlandia Junioriksi. Musta tämä ei kuitenkaan ole pelkästään nuortenkirja. Tää vois olla jokaisen kirja.

"Atisha kuuntelee toisella korvalla farsinsorinaa, katsoo samalla lumipyryyn, sen ytimeen kuin viholliseen, jolta ei pääse pakoon, tiiviisti niin että maiseman päälle ilmestyy verho. Lumi on valkoista paperia odottamassa sanoja ja niiden välistä hiljaisuutta, se on valkoinen muuri, johon veli spreijaa vastalauseensa, munan kuori, johon nowruz-juhlan aikaan maalataan pienellä siveltimellä hentoja kuvioita, se on aavemainen ja outo siksi, että mitä vain voi tapahtua, mikä vain on mahdollista, hyvä ja paha. Sellainen on maisema täällä, antaa kaiken eikä mitään. Sellaista on lumi. " (s.38)

Taistelen edelleenkin 3,5 ja 4 tähden välillä.

YHDEN LAPSEN KANSA - MARI MANNINEN

Teoksen nimi: Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Kirjailija: Mari Manninen
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 205
Takakannesta:

Rouva Wang sai liikaa lapsia, eivätkä lapset päässeet töihin, naimisiin tai edes junaan.

Herra Zhou osti pojalleen morsiamen Vietnamista, koska kylässä ei ole nuoria naisia.

Rouva Zhangin sikiö abortoitiin väkisin.

Rouva Li etsii 30 vuotta sitten hylkäämäänsä tytärtä.

Rouva Dongin työ oli vahtia naapureiden kuukautisia.

Mari Manninen haastatteli tavallisia kiinalaisperheitä yhden lapsen politiikan vaikutuksista. Osottautui, että 35-vuotinen väestöpolitiinen kokeilu aiheutti paljon kärsimystä ja jätti jollakin tapaa jälkeensä jokaiseen kiinalaiseen.

Yhden lapsen kansassa tavataan erilaisia perheitä ja kuullaan monenlaisia kohtaloita. Kirja näyttää siivun kiinalaisten arjesta raskaan ajanjakson jälkeen: Miten ainokaiset selviävät Kiinan väestöpyramidin vääristyttyä? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee? Entä ketkä hyötyivät yhden lapsen politiikasta - sillä hyötyjiäkin oli?

*   *   *

Tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinto meni toimittaja Mari Manniselle. Voitto tuli teoksella Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Manninen asuu Kiinassa ja hän on haastatellut rivikansalaisia ja kertoo nyt heidän tarinansa, mitenkä yhden lapsen politiikka vaikutti heidän elämäänsä.

Yhden lapsen politiikka oli Kiinan syntyvyyden säännöstelypolitiikka vuosina 1979-2015 ja sen tarkoituksena oli hiljentää väestönkasvua. Nykyään Kiinassa on kahden lapsen politiikka.

Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen ja vaikuttaa yhä. Nyt Kiina on täynnä hemmoteltuja ainokaisia, stressaantuneita ainoita lapsia, sillä heihin kohdistuu vanhempien kaikki odotukset. Pahimmillaan aikuiseksi kasvanut ainoa lapsi (puolison kanssa) joutuu elättämään yhteensä 12 vanhempaa ja isovanhempaa, koska se on Kiinassa tapana. Kun vanhemmat ovat lapsuusajan lastaan elättäneet, vaihtuvat lapsen ja vanhempien roolit nyt toisin päin, eli lapsi elättää vanhempiaan.

Yhden lapsen politiikassa oli hyvätkin puolensa. Näitä ovat pikkukeisareiksi kutsutut ainokaiset, jotka hyötyivät tilanteesta. He saavat kaiken rahoituksen koulutukseensa, kun sitä ei tarvitse jakaa sisaruksen kanssa. Jos sisaruksia olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että vain toisella oli mahdollisuus koulutukseen.

Pidin kirjaa erittäin mielenkiintoisena. Siinä oli joitakin kohtia, mitkä sai mut surulliseksi, niin kuin myös vihaiseksi. Lopussa kirjan toisto alkoi jo enempi ärsyttämään. Teos on oikein näppärä paketti tietoa. Se antaa nopean kuvan siitä, millaista oli elää yhden lapsen politiikan alla ja kuinka vastoinkäymisistä selvisi - jos niistä selvisi.

Tietenkin olen ollut tietoinen Kiinan yhden lapsen politiikasta, mutta en ollut koskaan sitä sen syvemmin ajatellut, saati lukenut siitä juurikaan mitään. Tämä teos avasi silmäni ja kiinnostuinkin enemmän tästä ajanjaksosta. Suunnitelmissa on lukea lisää, mm. Kiinan kadotetut tyttäret kiinnostaa.

★★★1/2

MARRASKUUN KOOSTE

Marraskuu liisi ohitse. Luulin etten ehtinyt lukemaan paljoa mitään, mutta yllätyinkin positiivisesti.

Mun marraskuuta hallitsi Nanowrimo, enkä lukemiselle aivan hirveästi löytänyt aikaa, muuta kuin ihan vasta kuun lopussa. Sain kuitenkin luettua;

More Happy Than Not - Adam Silvera / Tykästyin kovasti Silveran ensimmäiseen novelliin ja odotan kuumeisesti toista novellia.

milk and honey - Rupi Kaur / Mietin pitkään ostanko tämän runoteoksen, enkä ole kyllä päätöstäni katunut. Voisin lainata koko kirjan runot tähän.

Fight Club - Chuck Palahniuk / Kehuin nerokkaaksi ja tarvitsen sen nyt omaan hyllyyn.

Yhden lapsen kansa - Mari Manninen / Tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnon voittanut teos.
(( postaus tulossa pian ))

Lumi - Seita Vuorela / Viimeiseksi jäänyt Vuorelan kirjoittama kirja. Samoin oli ehdokkaana Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. (( tästäkin tulossa fiiliksiä pian! ))

*   *   *

ps. mä tein sen mikä tuntu mahdottomalta

JOULUN TBR-KIRJAT

Joulukuu se kolkuttelee oven takana. Mihin ihmeeseen se tämäkin vuosi meni? Se on vissiin oikeasti totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee.

Anyway, yritin itselleni koota listaa kirjoista, joita olisi kiva näin joulun alla lukea. Katsotaan kuinka moni niistä sitten oikeasti päätyy luettavaksi asti! Nämä yksilöt repäisin hyllyistäni:

Let It Snow - John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle / Goodreads.

Vastikään suomennoksenakin ilmestynyt kirja, mikä sisältää kolme jouluista tarinaa. Yksi mm. John Greeniltä, minkä vuoksi ostin tämän itselleni ja varmasti moni muukin, ehkä.

Salt to the Sea - Ruta Sepetys / Goodreads.

Tätä ei vissiin ole suomennettu? (Tiedän sen verran, mitä takakansi osaa kertoa..)

Kirjassa eletään vuoden 1945 talvea. Eikös se silloin ole hyvä joululukemista?:-D Onko joku mahdollisesti lukenut tämän jo? Oliko hyvä? Ostin tämän aikoinaan vähän kuin sian säkissä.

Harry Potter ja Azkabanin vanki - J. K. Rowling / Goodreads.

Harry Potter kuuluu mulla aina jouluun, joten tällä kertaa luen suosikkini kaikista HP kirjoista. Eikö ensi vuonna ilmesty Azkabanin vangista kuvitettu versio?? Nyt aika saa luvan kanssa juosta!

Narnia - C. S. Lewis / Goodreads.

Narniaa olenkin aloittanut kauan sitten. Luen sitä nyt kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi luen on Prinssi Kaspianin.

tämä löytyi Wikipediasta!

MINIARVIOITA: MILK AND HONEY // FIGHT CLUB

Teoksen nimi: milk and honey
Kirjailija: Rupi Kaur
Ilmestynyt: vuonna 2014
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Createspace
Sivumäärä: 204
Takakannesta:

milk and honey is a collection of poetry and prose about survival. It is about the experience of violence, abuse, love, loss, and femininity. It is split into four chapters, and each chapter serves a different purpose, deals with a different pain, heals a different heartache. milk and honey takes readers through a journey of the most bitter moments in life and finds sweetness in them because there is sweetness everywhere if you are just willing to look.

*   *   *

Luin paljon arvosteluja, ennen kuin hankin tämän omaksi. Joissakin sanottiin, että tätä ei voi sanoa runoudeksi, koska nämä runot muistuttavat enemmän Tumblr -postauksia kuin oikeita runoja.

Kirja käsittelee väkivaltaa, rakkautta, sydänsuruja, hyväksikäyttöä ja naisellisuutta. Kirja on jaettu neljään kappaleeseen: the hurting, the loving, the breaking ja the healing.

Kaikkia tämä ei varmasti sytytä, mutta mä pidin hirveästi. Lisäksi lähes jokaisella sivulla on jokin piirros kuvaamaan runoa, ymmärteekseni Rupi Kaur on itse kuvittanut teoksensa.

Suosittelen, jos vähääkään kiinnostaa.

"i am a museum full of art

but you had your eyes shut"

★★★★★

*   *   *

Teoksen nimi: Fight Club
Kirjailija: Chuck Palahniuk
Ilmestynyt: vuonna 1996
Suomennos: 2006
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 233
Takakannesta:

Fight Clubin päähenkilö on unettomuudesta kärsivä nuori mies, joka on turhautunut toimistotyöhön, pinnallisiin ihmissuhteisiinsa ja markkinayhteiskunnan valmiiksi pakattuihin nautintoihin. Iltansa hän viettää syöpäpotilaiden tukiryhmissä, koska vain kuolevien keskellä hän muistaa olevansa elossa. 

Kuin tilauksesta hänen elämäänsä ilmestyy karismaattinen urbaanisissi Tyler Durden, joka on kävelevä keskisormennäyttö koko kulutuskulttuurille. Durden alkaa järjestää baarien kellareissa salaisia tappeluklubeja, joissa virkamiehet, tarjoilijat ja tietokonemyyjät hakkaavat toisiaan henkensä kaupalla. 

Durdenin johdatuksella miehet alkavat toteuttaa mitä mutkikkaimpia operaatioita normiyhteiskunnan suistamiseksi raiteiltaan. Romaanin vauhti kiihtyy samaa tahtia kuin Durdenin anarkistinen amokjuoksu, ja ovelat käänteet harhauttavat terävimmänkin lukijan teoksen edetessä kohti apokalyptistä loppuaan.

*   *   *

Chuck Palahiukilta yleensä aina ensimmäisenä suositellaan luettavaksi juuri Fight Clubia. Enkä tämän kokemuksen jälkeen ihmettele enää ollenkaan.

Mitä mä just luin? Onko tämä totta? Miten tää voi olla niin nerokas? Miten tämmöistä tekstiä joku pystyy kirjoittamaan? En voi kuin ylistää.

Ihastuin täysin. Välillä olin täysin kujalla, mutta sitten toisessa hetkessä olin täysillä mukana. Mulle oli kerrottu, että tässä on todella suuri käänne, mutta en mä sitä silti lukiessa osannut odottaa. Tai osasin odottaa, että jokin käännös on tulossa, mutta että mikä se oli, oli yllätys. Apua, en osaa puhua tästä spoilaamatta mitään. Tää oli kuitenkin jotain niin erilaista. Haluan vain lukea lisää Palahnukia. Ainakin Invisible Monsters ja Choke kuulostaa mielenkiintoisilta, joihin varmasti jossain vaiheessa tartun.

"Fight Clubin ensimmäinen sääntö on, että Fight Clubista ei puhuta."

★★★★★

KIRPPISLÖYTÖJÄ

Kirjojen osalta, viime viikko oli paras kirppistelyviikko pitkään aikaan. Mulla ei oo koskaan ollut näin hyvää tuuria, että olisin löytänyt näin hyviä kirjoja näin halvalla. Joku todellakin halusi päästä näistä vaan eroon, eikä tienata rahaa, haha. Matkaani lähti:

J. K. Rowling - Paikka vapaana 0,50€

Yritin tätä joskus kirjastosta lainata, mutta sillä hetkellä se ei kuitenkaan inspiroinut mua lukemaan kahta aukeamaa pidemmälle. Nyt kun se on omana, ei tarvitse stressata palauttamista, vaan saan lukea sen omaan tahtiini :-)

Blake Crouch - Wayward Pines - ei pakotietä 0,50€

Tän oon jo kerran ennen blogia lukenut, mutta haluaisin lukea sen uudelleen ja jatkaa sitten sarjan kanssa.

Johann Wolfgang von Goethe - Nuoren Wertherin kärsimykset 1,00€

Goodreadsin mukaan tämä on tullut luettua vuonna 2013. Ja eikös tämä lueta klassikoksi? Joka tapauksessa halusin sen hyllyyni muiden joukkoon, joten euron hinta ei tuntunut pahalta.

Veronica Roth - Divergent 1,50€

Elokuvakannella!! Oli pakko.

Haruki Murakami - 1Q84 osat 1- 3 0,50€

Luin osat 1 & 2 joskus elokuussa ja kolmostakin aloittelin niihin aikoihin, mutta sekin jäi, kun tuli jokin mielenkiintoisempi opus vastaan. Ei oltu hinnalla pilattu tätäkään pokkaria!

Sofi Oksanen - Puhdistus 0,50€

Tämäkin teos on tultu myös aiemmin luettua (vuonna 2013) - enkä siitä suuremmin välittänyt. Haluaisin antaa sille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja nyt se on mahdollista kun löytyy omasta hyllystä :-)

Yann Martel - Piin Elämä 0,50€

Piin elämä! Oon elokuvaversion nähnyt muutamaan otteeseen ja se todellakin kuuluu suosikkeihin. Toivottavasti tämä kirjaversio on yhtä hyvä! ja varmasti onkin, koska kirjat <3

Oletteko te tehneet edullisia kirjalöytöjä tässä lähipäivinä?:D

MORE HAPPY THAN NOT - ADAM SILVERA

Teoksen nimi: More Happy Than Not
Kirjailijat: Adam Silvera
Ilmestynyt: vuonna 2015
Kustantaja: Soho Teen
Sivumäärä: 293
Takakannesta:

In the months after his father's suicide, it's been tough for 16-year-old Aaron Soto to find happiness again--but he's still gunning for it. With the support of his girlfriend Genevieve and his overworked mom, he's slowly remembering what that might feel like. But grief and the smile-shaped scar on his wrist prevent him from forgetting completely. 

When Genevieve leaves for a couple of weeks, Aaron spends all his time hanging out with this new guy, Thomas. Aaron's crew notices, and they're not exactly thrilled. But Aaron can't deny the happiness Thomas brings or how Thomas makes him feel safe from himself, despite the tensions their friendship is stirring with his girlfriend and friends. Since Aaron can't stay away from Thomas or turn off his newfound feelings for him, he considers turning to the Leteo Institute's revolutionary memory-alteration procedure to straighten himself out, even if it means forgetting who he truly is. 

Why does happiness have to be so hard?

*   *   *

Ensinnäkin, tämä kansi on ihana. Toiseksi, tämä on Adam Silveran debyytti novelli. Kolmanneksi, mä ihastuin ja haluan lukea lisää Silveran teoksia. Mä joudun kuitenkin pettymään, koska vasta ensi vuonna ilmestyy hänen toinen novellinsa(tammikuussa, ehkä mä kestän).

More Happy Than Not kertoo 16-vuotiaasta Aaron Sotosta, joka yrittää kerätä itseään kokoon maailman menolta. Hänen isänsä on tehnyt itsemurhan muutamia kuukausia sitten ja Aaron itse vastikään yritti viedä oman henkensä. Samalla Leteo-mainoksia on kaikkialla. Leteo on toimenpide, jolla voidaan muokata ja unohtaa huonoja muistoja yksilön elämästä.

Aaronilla on ainoana tukenaan tyttöystävänsä Genevieve.  Aaron törmää kuitenkin aivan sattumalta, samoilta asuinseudulta kotoisin olevaan Thomasiin, kenen kanssa hänellä synkkaa enemmän kuin kenenkään muun. Mutta kun asiat eivät mene niin kuin strömsössä, Aaron tuntee Leteo-hoidon olevan ainoa ratkaisu hänen ongelmiinsa. Kaikki tuntuisi olevan helpompaa, kun ikävät asiat voisi vain yksinkertaisesti unohtaa ja aloittaa niin sanotusti aivan puhtaalta pöydältä.

BWROTJASKHOSLN.. Mä niin tykkäsin tästä! Mut teos vei melkein heti mukanaan alusta lähtien, mutta puolessa välissä olin jo täysin mennyttä. Kaikki tapahtumat tuli täysin puskista(!!), enkä voinut kuin lukea kirjan nopeasti loppuun.

Teos on rankka. Se käsittelee oman seksuaalisen suuntautumisensa löytämistä, homofobiaa, itsemurhaa ja masennusta. More Happy Than Not särkee sydämen. Se on surullinen ja masentava, mutta silti kirjasta paistoi toivon pilkahdus. Se jätti mut miettimään pariksi päiväksi sen tapahtumia, enkä pystynyt sinä aikana lukemaan mitään muuta kirjaa.

“I've become this happiness scavenger who picks away at the ugliness of the world, because if there's happiness tucked away in my tragedies, I'll find it no matter what. If the blind can find joy in music, and the deaf can discover it with colors, I will do my best to always find the sun in the darkness because my life isn't one sad ending—it's a series of endless happy beginnings.”

★★★★1/2

*   *   *

Nyt mun ensi vuoden odotetuimpiin kirjoihin kuuluu, Adam Silveran toinen teos History Is All You Left Me. Takannesta:

"OCD-afflicted Griffin has just lost his first love, Theo, in a drowning accident. In an attempt to hold onto every piece of the past, he forges a friendship with Theo's last boyfriend, Jackson. When Jackson begins to exhibit signs of guilt, Griffin suspects he's hiding something, and will stop at nothing to get to the truth about Theo's death. But as the grieving pair grows closer, readers will question Griffin's own version of the truth both in terms of what he's willing to hide and what true love means."

MITTARIIN TÄRÄHTI 24 VUOTTA

Kerran vuodessa tulee päivä, kun on mun facebook-profiilini aika herätä eloon. Tällä tarkoitan siis sitä, kun se täyttyy kaikista onnitteluviesteistä. Nyt mä olen tällä telluksella talsinut 24 vuotta. Musta tuntuu samaan aikaan vanhalta ja nuorelta, mikä on hassua. Mut eiköhän se oo kuitenkin aika universaali fiilis? :D Mulla on täällä porkkanakuppikakkuja ja ne lohduttaa.

Ja että pidetään sisältö kirjoihin liittyvänä, on aika esitellä vähän uusimpia kirjoja, mitä on karttunut hyllyyn. Näistä kolme sain lahjakortin avulla poikaystävältä lahjaksi:-)

milk and honey - Rupi Kaur

Jos joku muistaa, niin heinäkuun koosteessa haikailin enemmän The Princess Saves Herself In This One -runoteoksen tyylisiä teoksia ja niitä olen kuumeisesti siitä lähtien aina etsinytkin. Ja nyt mä löysin ja ostin sellaisen! Tästä tulossa fiilistelypostus pian :)

More Happy Than Not - Adam Silvera

Tästä tulossa arvio myös aivan näinä päivinä! :)

Dragonfly in Amber - Diana Gabaldon 

Jatkoa Outlander/Matkantekijä sarjalle! Tää on sarjan toinen osa. Kohta mun on päästävä tän kimppuun!

Crooked Kingdom - Leigh Bardugo

Toinen osa Six of Crows -sarjaan. Haluan lukea ensimmäisen osan vielä nopeasti uudelleen, ennen kuin käyn tähän käsiksi.

ELIITTI - KIERA CASS

Teoksen nimi: Eliitti
Alkuperäinen nimi: The Elite
Kirjailija: Kiera Cass
Ilmestynyt: vuonna 2012
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: Pen & Paper
Kääntäjä: Laura Haavisto
Sivumäärä: 317
Sarjassa ilmestynyt:
Valinta
Takakannesta:

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille? 

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

*   *   *

Hoi, mä luin Valinnan toisen osan, Eliitin. Ja kyllä, pidin siitä yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Kohta multa kysytään, että miksi mä sitten kidutan itseäni ja jatkan tämän sarjan parissa. Sitten mä vastaan, että siinä kun on sitä jotakin x-factoria, mikä saa mut haluamaan lukemaan lisää. vaikka se saakin mut välillä nauramaan sen typeryydelle ja heittämään kirjan seinään (tai ehkä se xfactor on just se). Valinta -sarja on mun guilty pleasure. Ja eikö kaikilla ole tämmöisiä sarjoja? No, mulla on nyt. 

JA musta ei oo mitään vikaa siinä, jos tästä sarjasta tykkää, se on todellakin okei. Se ei vaan iske muhun.

Tästä eteenpäin on luvassa lieviä juonipaljastuksia, lue omalla vastuulla.

Eli siis, Valintaan, Illéan omaan ja ah-niin-ihanaan-Unelmien poikamies -ohjelmaan, osallistui alunperin 35 tyttöä, joista tässä kakkos osassa on kyydissä mukana enää kuusi. Yksi heistä on päähenkilömme America Singer (kyllä, ammatiltaan laulaja) ja muut viisi, joista edes kirjailija itse ei tunnu välittävän, joten en minäkään.

Tässä toisessa osassa ei ole minkään näköistä juonta, toisin kuin ensimmäisessä osassa oli jokin punainen lanka. Eliitissä America haikailee vuoroin ensirakkautensa, samoilta kotikonnuilta peräisin olevan, Aspen Legerin (toimii nykyisin vartijana linnassa, missä Valintaan osallistuvat tytöt elävät kuningasperheen kanssa) perään ja toisessa hetkessä tulevan hallitsijan, prinssi Maxon Schreaven perään. American soutaessa ja huopaessa molempien miehen alkujen perään, kapinalliset hyökkäävät linnaan muutamiin otteisiin. Mitään hahmokehitystä ei tapahdu.

Nyt Valintaan osallistuneet pääsevät viettämään halloweenia, American ehdotuksesta. Maxon on tavalliseen tapaansa aivan kujalla kaikesta ja joutuu ottamaan selvää, että mikä ihme se halloween oikein on. Hetken päästä hän päättää, että koko linna juhlisi sitä. Valintaan osallistuvien tyttöjen perheetkin pääsevät mukaan rientoihin, jolloin America näkee pitkästä aikaa perhettään.

American ainoana ystävänä linnassa ollut Marleen(myös Valinnassa mukana) joutuu ruoskittavaksi, koska hänellä oli silmäpeliä erään linnan vartijan kanssa, eikä näin ollen ollut "uskollinen" prinssi Maxonille. Menikö multa tosiaan sitten kokonaan ohi se vartijan ruoskinta, vai ruoskittiinko siinä vain Marleen? Eikös vispilänkauppaan tarvitaan aina kaksi?

America on täydellinen Mary Sue -hahmo ja kaikki hänen tekemänsä ratkaisut osottautuvat viimeistään seuraavalla aukeamalla oikeiksi. Esim. kun yksi Valinta-tytöistä, Celeste, laukoi mielipiteitään Marleenista ja tämän suhteesta vartijaan = America suuttui ja kävi Celesten kimppuun.

Sairaalasiivessä hoitaja tulee kehumaan American riehumista "hyväksi tominnaksi" mitä "lähes kaikki ovat odottaneet." Näitä tapahtumia oli monia, missä America törttöilee ja toisella aukeamalla se kuitataan oikeaksi toiminnaksi. oikeesti mitä mä luen:DDD????

Kolmas osa "Ainoa" ilmestyy keväällä 2017.

ps. Tässä osassa paljastettiin Maxonin toinen nimi. Pidän erikoisista nimistä, mutta tässä ne on jostain toisesta sfääristä. Persoonalliset nimet kun on kuitenkin eri asia kuin typerät nimet. Maxonin koko nimi on Maxon Calix Schreave. miten se lausutaan

pps. Oon vähän pettynyt kun tässäkään osassa ei ollut ruususeremoniaa

NANOWRIMO

Huii, nyt se alkaa! Tänä vuonna on taas aika yrittää. Viime vuonna se kaatui jo ensimmäisinä päivinä (koska elämä), mutta nyt olisi taas uuden mahdollisuuden aika. Oon varastoinut Liptonin ja Clipperin teetä, varautunut unettomiin öihin ja elämään zombina. Kavereita en ole vielä elämästäni deletoinut.

Mentaliteettinä toimii, että minähän saan sen 50K sanaa (tai jopa yli) paperille näytölle koottua ennen marraskuun loppua. 

Onko täällä muita NaNoWriMoilijoita?? Jossain kohtaa marraskuuta kaipaan kuitenkin tukiryhmää.

LOKAKUUN KOOSTE + HALLOWEEN

Ihan ensimmäiseksi, hauskaa halloweenia! Mä olen lähivuodet mennyt aina vain enemmän sekasin halloweenista, harmittaa hiukan kun sitä ei mitenkään suuremmin Suomessa juhlita. Toki yhä enemmän kuin mitä aiempina vuosina.

*   *   *

Lokakuu oli hyvä lukukuukausi. Löysin mm. muutaman uuden suosikin, opettelin vähän lisää runoja ja luin näytelmän käsikirjoituksen.

+Kuukauden aloitin Wislawa Szymborskan Täällä runoteoksella, minkä bongasin Kirjavarkaan tunnustuksia -blogista. Tarvitsen ehdottomasti lisää runoja luettavaksi!

+ Elina Pitkäkankaan Kuura sai heti suosikkistatuksen.

+Maria Turtschaninoffiin MARESI: Punaisen luostarin kronikoita ei ottanut upotakseen, mutta mietinnässä on lukea jotain muuta Turtschaninoffilta. Mielessä kolkuttelee Anache ja Helsingin alla.

+ Miss Peregrine's Home For Peculiar Children mikä odotti kauan lukuvuoroaan. Odotuksen arvoinen! Leffaa en ole menossa katsomaan, en yksinkertaisesti uskalla. Pidin kirjasta liikaa.

+ Harry Potter and the Cursed Child ei ollut oikea Potter, mutta muuten ihan hyvä. En vain osannut arvioida sitä tähdillä, joten jätin tähdittä (eikä siksi, että se oli niin huono!). En rakastanut siitä, mutta en myöskään vihannut.

+ Anja Kauranen Snellmanin Syysprinssi. Pelkkää rakkautta.

+ Viimeisenä Eliitti (jatkoa Valinta -sarjalle). Bloggaus tulossa lähipäivinä.

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *

Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).

Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.

'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

HP AND THE CURSED CHILD - ROWLING, TIFFANY & THORNE

Teoksen nimi: Harry Potter and the Cursed Child
Kirjailijat: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Little, Brown UK
Sivumäärä: 327
Takakannesta:

Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.

It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.

While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.

*   *   *

Huh huh, nyt se on ohi. Mä parin kuukauden jälkeen rohkaisin itseäni ja otin asiakseni lukea Kirotun lapsen. Mä pidin siitä ja en pitänyt. Harry Potter on jotenkin niin pyhää aluetta, että on pelottavaa saada jotain uutta siihen liittyvää.

Kirja on tietenkin kirjoitettu näytelmän muotoon, mikä ei häirinnyt mua lainkaan. Se oli nopea luettava, mutta sitäkin hämmentävämpi. Tapahtumat sijoittuvat 19 vuotta Kuoleman varjelusten tapahtumien jälkeen. Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa 30.7.2016. Suomennos käsikirjoituksesta ilmestyy marraskuun 8. päivä.

Lähdin lukemaan tätä hirveät ennakkoluulot ja salaliittoteoriat päässä pauhaten. Ensimmäisellä sivulla oltiin King's Crossilla ja ah, kaikki ne nostalgiafiilikset! Oli mahtava palata Harryn, Hermionen ja Ronin maailmaan, vaikkakin tässä teoksessa pääosassa olivat heidän lapsensa. ja aivan puskista, lemppariksi osoittautui Draco Malfoyn poika Scorpious!!

Jotkut asiat mitä kirjassa tapahtui sai mut vaan myötähäpeämään ja jopa vaivaantuneeksi. 

Mä elän ja hengitän kaikkia aika-avaruusjuttuja ja käänteis- ja rinnakkaismaailma-asioita, mutta tässä mua vaan ärsytti ajankääntäjän käyttö. Eikä Harry tuntunut samalta Harrylta, johon tutustuttiin kirjoissa. Esim. yhdessäkin kohtauksessa Harry huutaa Albukselle, että toivoisi ettei tämä olisi hänen poikansa. Mitä?? Ei Harry noin huutaisi! :-( Ja monia, monia muita asioita, mistä on vaikea puhua ilman että ei paljastaisi jotain juonesta. Jos (ja kun) kaikki Potterit on luettu, suosittelen lukemaan ja kokemaan itse.

Tää oli ihan kiva - mut ei tää Harry Potter ollut. Täytyykin muistaa, että tämä ei ole kahdeksas kirja Potter -sarjaan, vaan tämä oli käsikirjoitus näytelmää varten. Se ehkä toimii lavalla, (ja olisi muuten kiva nähdä mitenkä jotkut kohtaukset on toteutettu!) mutta minä en oikein syttynyt ja se on ihan okei.

En voi, enkä oikeastaan osaakaan arvioida.

"Hogwarts is a big place."

- "Big. Wonderful. Full of food. I’d give anything to be going back."

MISS PEREGRINE'S HOME FOR PECULIAR CHILDREN - RANSOM RIGGS

Teoksen nimi: Miss Peregrine's Home For Peculiar Children
Kirjailija: Ransom Riggs
Ilmestynyt: vuonna 2011
Kustantaja: Quirk Books
Sivumäärä: 352
Takakannesta:

A mysterious island. 

An abandoned orphanage. 

A strange collection of curious photographs.  

A horrific family tragedy sets sixteen-year-old Jacob journeying to a remote island off the coast of Wales, where he discovers the crumbling ruins of Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children. As Jacob explores its abandoned bedrooms and hallways, it becomes clear that the children were more than just peculiar. They may have been dangerous. They may have been quarantined on a deserted island for good reason. And somehow—impossible though it seems—they may still be alive. 

A spine-tingling fantasy illustrated with haunting vintage photography, Miss Peregrine's Home for Peculiar Children will delight adults, teens, and anyone who relishes an adventure in the shadows

*   *   *

Halloween kuukausi ja halusin kokeilla jotain vähän pelottavampaa. Hohtoa en vielä edelleenkään uskalla lukea.

Näin mä ajattelin, kun päätin aloittaa Ransom Riggsin Miss Peregrine's Home For Peculiar Childrenin lukemisen (suom. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, suomennettu vuonna 2012, kustantajana toimi Schildts & Söderströms). Niin. Noh, ei sitä nyt kauhuksi voi luokitella, mutta sellaisen kuvan olin jostain saanut:-D Ja musta tuntuu, että rakastuin taas uuteen kirjaan.

Lapsena Jacob Portman kuunteli isoisänsä Abrahamin tarinoita, jotka kertoivat Abrahamin lapsuudesta oudossa lastenkodissa. Lapsena isäisän tarinat olivat täyttä totta, olihan todisteena kasa vanhoja valokuvia: tytöstä joka hallitsi tulta, pojasta joka oli näkymätön, toisesta pojasta jonka sisällä asui mehiläisiä jne. Jacobin kasvaessa hän ymmärtää, että ne olivat pelkkiä isoisän sepittämieä outoja satuja. Vakava perhetragedia tapahtuu, mikä saa Jacobin elämän pois raiteiltaan ja tästä Jacob lähtee mutkien kautta etsimään sitä kummallista lastenkotia, missä isoisä Abraham nuoruusvuosiaan vietti. Siitä alkaa seikkailu, jota Jacob ei hevin unohda.

Kun ostin koko trilogian itselleni (kyllä, fiksua. Mutta niinhän ne laivatkin tuurilla seilaa ja niin edelleen), käväisi mielessä, että mitä jos tämä muistuttaa X-men-elokuvia? Takatekstin perusteella sellaiset fiilikset kävivät mielessä. Onneksi (taas) olin väärässä ajatuksieni kanssa! :D Tai no, mulle ei ainakaan tullut sellainen fiilis.

Kirja piti otteessaan, eikä siihen tylsistynyt lainkaan, vaikka siinä oli hetkittäin tylsiäkin kohtia. Tykästyin vanhoihin valokuviin, mitä oli ripoteltu ympäri kirjan, koska ne toivat aivan uuden fiiliksen tekstiin. Odotukset olivat korkealla ja voin sanoa, että odotukseni täyttyivät. Kakkososa pitää lukea mahdollisimman pian. 

Tämä kirja oli täynnä fantasiaa, seikkailuja, mystisiä asioita sekä aikamatkustelua! Juuri sellainen näppärä ja tiivis lukupaketti mistä pidän.

ps. Oon kahden vaiheilla. Menisinkö katsomaan tän elokuviin?? Tää on aika basic-kysymys lukijoille, mut tämä oli nyt sen verran ajankohtainen!:-D Ehkä joku on jo nähnyt elokuvan? Oliko hyvä? Mä en kyllä hirveästi syttynyt trailerille.

“Stars, too, were time travelers. How many of those ancient points of light were the last echoes of suns now dead? How many had been born but their light not yet come this far? If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize we were alone? I had always known the sky was full of mysteries—but not until now had I realized how full of them the earth was.”

★★★★1/2

MARESI: PUNAISEN LUOSTARIN KRONIKOITA - MARIA TURTSCHANINOFF

Teoksen nimi: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Alkuperäinen nimi: Maresi: Krönikor från Röda klostret
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Ilmestynyt: vuonna 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 213
Takakannesta:

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahva tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

*   *   *

Odotin ehkä liikaa. Tai sitten luin Maresin vähän huonoon aikaan, vai mistä lie johtuu, että tämä ei nyt oikeen tuntunut kolahtavan. Kielihän oli kaunista kuin mikä, mutta tarina ei kohdallani lähtenyt lentoon ollenkaan.

Kirjan alku otti minut mukaansa, mutta puolessa välissä se alkoi menettää otettaan ja tästä taas mielenkiinnon ylläpito alkoi käydä liian raskaaksi. En myöskään kokenut mitään yhteyttä hahmoihin, vaikka heitä oli monta ja heillä kovin hyvä yhteisö luostarissa olikin. Mua ärsytti myös kirjan antama negatiivinen mieskuva; kun ongelmat alkavat, ne tulevat miesten muodossa. Maresin isästä kyllä annettiin hyvin lämmin kuva, mutta siihen se sitten jäikin.

Nopea luettava, päälle parisataa sivua. Onneksi(?), muuten olisin varmaan jättänyt kesken.

Joissain paikoin mielenkiintoinen ja kieli oli kaunista, mutta en luultavammin ota urakaksi lukea toista osaa. Jotain muuta haluan kyllä lukea Turtschaninoffilta! Osaako joku suositella mulle jotain? ((Esim. Helsingin alla kutkuttaisi hirveästi.))

★★☆☆☆

KUURA - ELINA PITKÄKANGAS

Teoksen nimi: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 335
Takakannesta:
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

 Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. 

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi? 

"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."

*   *   *

Kuuran kansi on ehkä yksi kauniimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt. Pelkäsin kuitenkin tarttua tähän teokseen, koska en ole koskaan kokenut ihmissusijuttuja omaksi. Sivuhuomio: en muuten välitä hirveästi vampyyreistakaan, mutta niitähän tässä tarinassa ei ollut. Ostin kirjan kuitenkin omaksi, ihan vain koska kansi. Onneksi ostin. Ja luin.

Tarina kulkee eteenpäin kahden kertojan, Inkan ja Aaronin, kappaleiden kautta. Tekstiä oli miellyttävä lukea, koska esim. nuorten dialogi tuntui hyvin todelliselta.

Aluksi pidin Inkasta, mutta muutamien sivujen jälkeen Inkasta tuli inhokki(niin kuin varmasti monelle muullekin kirjan lukeneelle!). Inka oli täydellinen ämmä: itsekäs, mustasukkainen ja ärsyttävä. Tavallaan mä halusin ymmärtää kaikkia Inkan tekoja. Aloin myös väkisin miettimään, että mitä itse samassa tilanteessa olisin tehnyt. Muista hahmoista sen verran, että pidin Aaronista, mutta suureksi suosikiksi nousi kuitenkin Leo, vartija muurilta.

Kirjan loppu sitoo kaikki kirjan tapahtumat hyvään nippuun, mutta jättää silti janoamaan lisää. Kuura on vahva trilogian avausosa, eikä kirjasta halunnut päästää irti ollenkaan - nautin sen lukemisesta jokaisella solullani. Toinen osa on ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi vuoden julkaisuista. Onneksi sitä ei tarvitse odottaa kovin kauaa. 

★★★★☆

KUURASTA

Torstai-iltana hyppäsin bussiin ja matkustin Helsinkiin. Perjantaiaamuna otin junan Joensuuhun, missä vietinkin sitten viikonloppuni. Matkaluettavaksi omasta hyllystäni tarttui Kuura.
Mä olen todella, todella huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, koska olen aina pitänyt sitä jotenkin tylsänä. Syytä siihen miksi olen pitänyt sitä tylsänä, en tiedä itsekään. Kuura on ensimmäinen kirja, mikä sai mut innostumaan suomalaisesta, erityisesti  nuortenkirjallisuudesta.
Arvio tulossa pian, mun oli vain pakko tehdä tämmöinen pikapikaylistyspostaus!:-)

WWW WEDNESDAYS

Bongasin tällaisen hauskan tägin ja ajattelin tuoda sen tänne blogiini. En tätä joka keskiviikko ala spämmäämään, mutta jos vaikka aina silloin tällöin! Jos kiinnostaa, vastaile itsekin näihin. :-)

Eli vastaan näihin kolmeen helppoon kysymykseen:

• What are you currently reading? ( // Mitä luet juuri nyt? )

• What did you recently finish reading? ( // Mitä luit äskettäin? )

• What do you think you’ll read next? ( // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi? )

1)What are you currently reading? // Mitä luet juuri nyt?

Joe Abercrombien Vain puoliksi kuningas - aloitusosa Särkynyt meri trilogialle. Olen lukenut vasta ensimmäiset 100 sivua, mutta tykkään jo kovasti! Takakannesta:

Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kuitenkin kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä. Ja hänen on tehtävä se kaikki yhdellä kädellä. 

 Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä väheksymä Yarvi on yksin maailmassa, jossa voima ja kylmäverisyys hallitsevat. Hän ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella päällään. 

 Yarvi kokoaa avukseen joukon muita hylkiöitä ja huomaa, että näistä on hänelle enemmän hyötyä kuin minkään hovin ylimystöstä olisi. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa…

2) What did you recently finish reading? // Mitä luit äskettäin?

Empire of Storms Sarah J. Maasilta. Ei niin hyvä kuin odotin. :(

Ajattelin tehdä postauksen omistaen sen kokonaan Throne of Glassille, niin käsitellään tämä uusin tulokas siinä myös!

The long path to the throne has only just begun for Aelin Galathynius. Loyalties have been broken and bought, friends have been lost and gained, and those who possess magic find themselves at odds with those who don't.

Fiilikseni, kun kirja loppui

As the kingdoms of Erilea fracture around her, enemies must become allies if Aelin is to keep those she loves from falling to the dark forces poised to claim her world. With war looming on all horizons, the only chance for salvation lies in a desperate quest that may mark the end of everything Aelin holds dear.

Aelin's journey from assassin to queen has entranced millions across the globe, and this fifth installment will leave fans breathless. Will Aelin succeed in keeping her world from splintering, or will it all come crashing down?

3) What do you think you’ll read next? // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi?

Eihän näistä ikinä tiedä mitä seuraavaksi luen, koska se muuttuu joka päivä. MUTTA voisin yrittää tätä jo jonkin aikaa lukujonossa roikkunutta, kahden kirjailijan, Holly Blackin ja Cassandra Claren, yhteistyönä syntynyttä Rautakoetta mikä aloittaa viisiosaisen Magisterium -sarjan.

"Älä koskaan luota taikuriin. Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin."

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Call joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa. Mikäli hän epäonnistuu kokeessa, hän saa olla rauhassa ja elämä säilyy ennallaan.

Pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.