maanantai 31. lokakuuta 2016

LOKAKUUN KOOSTE + HALLOWEEN















Ihan ensimmäiseksi, hauskaa halloweenia! Mä olen lähivuodet mennyt aina vain enemmän sekasin halloweenista, harmittaa hiukan kun sitä ei mitenkään suuremmin Suomessa juhlita. Toki yhä enemmän kuin mitä aiempina vuosina.
*   *   *
Lokakuu oli hyvä lukukuukausi. Löysin mm. muutaman uuden suosikin, opettelin vähän lisää runoja ja luin näytelmän käsikirjoituksen.







+Kuukauden aloitin Wislawa SzymborskaTäällä runoteoksella, minkä bongasin Kirjavarkaan tunnustuksia -blogista. Tarvitsen ehdottomasti lisää runoja luettavaksi!
Elina Pitkäkankaan Kuura sai heti suosikkistatuksen.
+Maria TurtschaninoffiiMARESI: Punaisen luostarin kronikoita ei ottanut upotakseen, mutta mietinnässä on lukea jotain muuta Turtschaninoffilta. Mielessä kolkuttelee Anache ja Helsingin alla.
Miss Peregrine's Home For Peculiar Children mikä odotti kauan lukuvuoroaan. Odotuksen arvoinen! Leffaa en ole menossa katsomaan, en yksinkertaisesti uskalla. Pidin kirjasta liikaa.
+ Harry Potter and the Cursed Child ei ollut oikea Potter, mutta muuten ihan hyvä. En vain osannut arvioida sitä tähdillä, joten jätin tähdittä (eikä siksi, että se oli niin huono!). En rakastanut siitä, mutta en myöskään vihannut.
+ Anja Kauranen Snellmanin Syysprinssi. Pelkkää rakkautta.
+ Viimeisenä Eliitti (jatkoa Valinta -sarjalle). Bloggaus tulossa lähipäivinä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:
Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *
Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).
Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.
'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

lauantai 22. lokakuuta 2016

HP AND THE CURSED CHILD - ROWLING, TIFFANY & THORNE

Teoksen nimi: Harry Potter and the Cursed Child
Kirjailijat: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Little, Brown UK
Sivumäärä: 327
Takakannesta:
Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.

It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.

While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.

*   *   *

Huh huh, nyt se on ohi. Mä parin kuukauden jälkeen rohkaisin itseäni ja otin asiakseni lukea Kirotun lapsen. Mä pidin siitä ja en pitänyt. Harry Potter on jotenkin niin pyhää aluetta, että on pelottavaa saada jotain uutta siihen liittyvää.

Kirja on tietenkin kirjoitettu näytelmän muotoon, mikä ei häirinnyt mua lainkaan. Se oli nopea luettava, mutta sitäkin hämmentävämpi. Tapahtumat sijoittuvat 19 vuotta Kuoleman varjelusten tapahtumien jälkeen. Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa 30.7.2016. Suomennos käsikirjoituksesta ilmestyy marraskuun 8. päivä.

Lähdin lukemaan tätä hirveät ennakkoluulot ja salaliittoteoriat päässä pauhaten. Ensimmäisellä sivulla oltiin King's Crossilla ja ah, kaikki ne nostalgiafiilikset! Oli mahtava palata Harryn, Hermionen ja Ronin maailmaan, vaikkakin tässä teoksessa pääosassa olivat heidän lapsensa. ja aivan puskista, lemppariksi osoittautui Draco Malfoyn poika Scorpious!!
Jotkut asiat mitä kirjassa tapahtui sai mut vaan myötähäpeämään ja jopa vaivaantuneeksi. 
Mä elän ja hengitän kaikkia aika-avaruusjuttuja ja käänteis- ja rinnakkaismaailma-asioita, mutta tässä mua vaan ärsytti ajankääntäjän käyttö. Eikä Harry tuntunut samalta Harrylta, johon tutustuttiin kirjoissa. Esim. yhdessäkin kohtauksessa Harry huutaa Albukselle, että toivoisi ettei tämä olisi hänen poikansa. Mitä?? Ei Harry noin huutaisi! :-( Ja monia, monia muita asioita, mistä on vaikea puhua ilman että ei paljastaisi jotain juonesta. Jos (ja kun) kaikki Potterit on luettu, suosittelen lukemaan ja kokemaan itse.

Tää oli ihan kiva - mut ei tää Harry Potter ollut. Täytyykin muistaa, että tämä ei ole kahdeksas kirja Potter -sarjaan, vaan tämä oli käsikirjoitus näytelmää varten. Se ehkä toimii lavalla, (ja olisi muuten kiva nähdä mitenkä jotkut kohtaukset on toteutettu!) mutta minä en oikein syttynyt ja se on ihan okei.

En voi, enkä oikeastaan osaakaan arvioida.

"Hogwarts is a big place."
- "Big. Wonderful. Full of food. I’d give anything to be going back."

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

MISS PEREGRINE'S HOME FOR PECULIAR CHILDREN - RANSOM RIGGS

Teoksen nimi: Miss Peregrine's Home For Peculiar Children
Kirjailija: Ransom Riggs
Ilmestynyt: vuonna 2011
Kustantaja: Quirk Books
Sivumäärä: 352
Takakannesta:
A mysterious island. 
An abandoned orphanage. 
A strange collection of curious photographs.  
A horrific family tragedy sets sixteen-year-old Jacob journeying to a remote island off the coast of Wales, where he discovers the crumbling ruins of Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children. As Jacob explores its abandoned bedrooms and hallways, it becomes clear that the children were more than just peculiar. They may have been dangerous. They may have been quarantined on a deserted island for good reason. And somehow—impossible though it seems—they may still be alive. 

A spine-tingling fantasy illustrated with haunting vintage photography, Miss Peregrine's Home for Peculiar Children will delight adults, teens, and anyone who relishes an adventure in the shadows

*   *   *

Halloween kuukausi ja halusin kokeilla jotain vähän pelottavampaa. Hohtoa en vielä edelleenkään uskalla lukea.
Näin mä ajattelin, kun päätin aloittaa Ransom Riggsin Miss Peregrine's Home For Peculiar Childrenin lukemisen (suom. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, suomennettu vuonna 2012, kustantajana toimi Schildts & Söderströms). Niin. Noh, ei sitä nyt kauhuksi voi luokitella, mutta sellaisen kuvan olin jostain saanut:-D Ja musta tuntuu, että rakastuin taas uuteen kirjaan.

Lapsena Jacob Portman kuunteli isoisänsä Abrahamin tarinoita, jotka kertoivat Abrahamin lapsuudesta oudossa lastenkodissa. Lapsena isäisän tarinat olivat täyttä totta, olihan todisteena kasa vanhoja valokuvia: tytöstä joka hallitsi tulta, pojasta joka oli näkymätön, toisesta pojasta jonka sisällä asui mehiläisiä jne. Jacobin kasvaessa hän ymmärtää, että ne olivat pelkkiä isoisän sepittämieä outoja satuja. Vakava perhetragedia tapahtuu, mikä saa Jacobin elämän pois raiteiltaan ja tästä Jacob lähtee mutkien kautta etsimään sitä kummallista lastenkotia, missä isoisä Abraham nuoruusvuosiaan vietti. Siitä alkaa seikkailu, jota Jacob ei hevin unohda.

Kun ostin koko trilogian itselleni (kyllä, fiksua. Mutta niinhän ne laivatkin tuurilla seilaa ja niin edelleen), käväisi mielessä, että mitä jos tämä muistuttaa X-men-elokuvia? Takatekstin perusteella sellaiset fiilikset kävivät mielessä. Onneksi (taas) olin väärässä ajatuksieni kanssa! :D Tai no, mulle ei ainakaan tullut sellainen fiilis.
Kirja piti otteessaan, eikä siihen tylsistynyt lainkaan, vaikka siinä oli hetkittäin tylsiäkin kohtia. Tykästyin vanhoihin valokuviin, mitä oli ripoteltu ympäri kirjan, koska ne toivat aivan uuden fiiliksen tekstiin. Odotukset olivat korkealla ja voin sanoa, että odotukseni täyttyivät. Kakkososa pitää lukea mahdollisimman pian. 

Tämä kirja oli täynnä fantasiaa, seikkailuja, mystisiä asioita sekä aikamatkustelua! Juuri sellainen näppärä ja tiivis lukupaketti mistä pidän.

ps. Oon kahden vaiheilla. Menisinkö katsomaan tän elokuviin?? Tää on aika basic-kysymys lukijoille, mut tämä oli nyt sen verran ajankohtainen!:-D Ehkä joku on jo nähnyt elokuvan? Oliko hyvä? Mä en kyllä hirveästi syttynyt trailerille.
“Stars, too, were time travelers. How many of those ancient points of light were the last echoes of suns now dead? How many had been born but their light not yet come this far? If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize we were alone? I had always known the sky was full of mysteries—but not until now had I realized how full of them the earth was.”
★★★★1/2

lauantai 15. lokakuuta 2016

MARESI: PUNAISEN LUOSTARIN KRONIKOITA - MARIA TURTSCHANINOFF

Teoksen nimi: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Alkuperäinen nimi: Maresi: Krönikor från Röda klostret
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Ilmestynyt: vuonna 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 213
Takakannesta:
Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahva tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

*   *   *

Odotin ehkä liikaa. Tai sitten luin Maresin vähän huonoon aikaan, vai mistä lie johtuu, että tämä ei nyt oikeen tuntunut kolahtavan. Kielihän oli kaunista kuin mikä, mutta tarina ei kohdallani lähtenyt lentoon ollenkaan.
Kirjan alku otti minut mukaansa, mutta puolessa välissä se alkoi menettää otettaan ja tästä taas mielenkiinnon ylläpito alkoi käydä liian raskaaksi. En myöskään kokenut mitään yhteyttä hahmoihin, vaikka heitä oli monta ja heillä kovin hyvä yhteisö luostarissa olikin. Mua ärsytti myös kirjan antama negatiivinen mieskuva; kun ongelmat alkavat, ne tulevat miesten muodossa. Maresin isästä kyllä annettiin hyvin lämmin kuva, mutta siihen se sitten jäikin.

Nopea luettava, päälle parisataa sivua. Onneksi(?), muuten olisin varmaan jättänyt kesken.
Joissain paikoin mielenkiintoinen ja kieli oli kaunista, mutta en luultavammin ota urakaksi lukea toista osaa. Jotain muuta haluan kyllä lukea Turtschaninoffilta! Osaako joku suositella mulle jotain? ((Esim. Helsingin alla kutkuttaisi hirveästi.))
★★☆☆☆

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

KUURA - ELINA PITKÄKANGAS

Teoksen nimi: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 335
Takakannesta:
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

 Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. 

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi? 

"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."


*   *   *

Kuuran kansi on ehkä yksi kauniimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt. Pelkäsin kuitenkin tarttua tähän teokseen, koska en ole koskaan kokenut ihmissusijuttuja omaksi. Sivuhuomio: en muuten välitä hirveästi vampyyreistakaan, mutta niitähän tässä tarinassa ei ollut. Ostin kirjan kuitenkin omaksi, ihan vain koska kansi. Onneksi ostin. Ja luin.

Tarina kulkee eteenpäin kahden kertojan, Inkan ja Aaronin, kappaleiden kautta. Tekstiä oli miellyttävä lukea, koska esim. nuorten dialogi tuntui hyvin todelliselta.
Aluksi pidin Inkasta, mutta muutamien sivujen jälkeen Inkasta tuli inhokki(niin kuin varmasti monelle muullekin kirjan lukeneelle!). Inka oli täydellinen ämmä: itsekäs, mustasukkainen ja ärsyttävä. Tavallaan mä halusin ymmärtää kaikkia Inkan tekoja. Aloin myös väkisin miettimään, että mitä itse samassa tilanteessa olisin tehnyt. Muista hahmoista sen verran, että pidin Aaronista, mutta suureksi suosikiksi nousi kuitenkin Leo, vartija muurilta.

Kirjan loppu sitoo kaikki kirjan tapahtumat hyvään nippuun, mutta jättää silti janoamaan lisää. Kuura on vahva trilogian avausosa, eikä kirjasta halunnut päästää irti ollenkaan - nautin sen lukemisesta jokaisella solullani. Toinen osa on ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi vuoden julkaisuista. Onneksi sitä ei tarvitse odottaa kovin kauaa. 
★★★★☆

maanantai 10. lokakuuta 2016

KUURASTA


Torstai-iltana hyppäsin bussiin ja matkustin Helsinkiin. Perjantaiaamuna otin junan Joensuuhun, missä vietinkin sitten viikonloppuni. Matkaluettavaksi omasta hyllystäni tarttui Kuura.
Mä olen todella, todella huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, koska olen aina pitänyt sitä jotenkin tylsänä. Syytä siihen miksi olen pitänyt sitä tylsänä, en tiedä itsekään. Kuura on ensimmäinen kirja, mikä sai mut innostumaan suomalaisesta, erityisesti  nuortenkirjallisuudesta.
Arvio tulossa pian, mun oli vain pakko tehdä tämmöinen pikapikaylistyspostaus!:-)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

WWW WEDNESDAYS

Bongasin tällaisen hauskan tägin ja ajattelin tuoda sen tänne blogiini. En tätä joka keskiviikko ala spämmäämään, mutta jos vaikka aina silloin tällöin! Jos kiinnostaa, vastaile itsekin näihin. :-)

Eli vastaan näihin kolmeen helppoon kysymykseen:

• What are you currently reading? ( // Mitä luet juuri nyt? )
• What did you recently finish reading? ( // Mitä luit äskettäin? )
• What do you think you’ll read next? ( // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi? )

1)What are you currently reading? // Mitä luet juuri nyt?

Joe Abercrombien Vain puoliksi kuningas - aloitusosa Särkynyt meri trilogialle. Olen lukenut vasta ensimmäiset 100 sivua, mutta tykkään jo kovasti! Takakannesta:
Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kuitenkin kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä. Ja hänen on tehtävä se kaikki yhdellä kädellä. 

 Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä väheksymä Yarvi on yksin maailmassa, jossa voima ja kylmäverisyys hallitsevat. Hän ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella päällään. 

 Yarvi kokoaa avukseen joukon muita hylkiöitä ja huomaa, että näistä on hänelle enemmän hyötyä kuin minkään hovin ylimystöstä olisi. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa…

2) What did you recently finish reading? // Mitä luit äskettäin?

Empire of Storms Sarah J. Maasilta. Ei niin hyvä kuin odotin. :(
Ajattelin tehdä postauksen omistaen sen kokonaan Throne of Glassille, niin käsitellään tämä uusin tulokas siinä myös!

The long path to the throne has only just begun for Aelin Galathynius. Loyalties have been broken and bought, friends have been lost and gained, and those who possess magic find themselves at odds with those who don't.

Fiilikseni, kun kirja loppui
As the kingdoms of Erilea fracture around her, enemies must become allies if Aelin is to keep those she loves from falling to the dark forces poised to claim her world. With war looming on all horizons, the only chance for salvation lies in a desperate quest that may mark the end of everything Aelin holds dear.

Aelin's journey from assassin to queen has entranced millions across the globe, and this fifth installment will leave fans breathless. Will Aelin succeed in keeping her world from splintering, or will it all come crashing down?

3) What do you think you’ll read next? // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi?

Eihän näistä ikinä tiedä mitä seuraavaksi luen, koska se muuttuu joka päivä. MUTTA voisin yrittää tätä jo jonkin aikaa lukujonossa roikkunutta, kahden kirjailijan, Holly Blackin ja Cassandra Claren, yhteistyönä syntynyttä Rautakoetta mikä aloittaa viisiosaisen Magisterium -sarjan.

"Älä koskaan luota taikuriin. Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin."

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Call joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa. Mikäli hän epäonnistuu kokeessa, hän saa olla rauhassa ja elämä säilyy ennallaan.

Pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.

maanantai 3. lokakuuta 2016

KIRJAOSTOKSIA VIIME AJOILTA

























Pitkästä aikaa kirjaostosten esittelyä! Mennään siis suoraan asiaan, ilman turhia höpötyksiä ja saatesanoja.
Diana Gabaldonin Muukalainen lähti mukaani kirpputorilta, vaikka omistankin tämän jo kaksin kappalein valmiiksi. Suosikit kun mun logiikallani ostetaan moneen kertaan uusiksi ja eri kansilla :-D
Margaret Mitchellin Tuulen Viemää oli myös kirppislöytö, mitä en ole vielä ehtinyt lukemaan. Pitäisi pitkästä aikaa tarttua klassikoihin, mutta en millään tahdo ehtiä. Nyt kun ilmestyy nuortenkirjoja kuin sieniä sateella, mitkä kaikki haluan ehtiä lukemaan (kootut selitykset jne).
Patrick Nessiltä en ole vielä lukenut mitään ja ajattelinkin, että The Rest of Us Just Live Here olisi sopiva teos ahmittavaksi. Kivijalkakirjakauppoja tukien, tämä lähti mukaan Suomalaisesta muutamia viikkoja sitten. 
Viimeisenä Ava Dellairan Love Letters to the Dead. Tämä löytyi Tampereen Akateemisesta Kirjakaupasta, vaikka menin kauppaan ajatellen, että tällä kertaa mä vain katson - en osta.
. . .No, ei tätä voinut hyllyyn jättää!

Olettekos te tehneet hyviä löytöjä lähiaikoina?
Takaisin ylös