tiistai 18. huhtikuuta 2017

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

8 kommenttia:

  1. Odotusten syntyminen on aina ongelmallista kun se kuitenkin määrittää aika paljon sitä mitä siitä kirjasta pitää :/ Joskus on ihana kun lukee jonkun kirjan josta ei oo ikinä kuullutkaan aiemmin eikä tiiä mitä siinä tapahtuu ja se paljastuukin superhyväks. Mut sit nää suositut kirjat ei saa sitä tunnetta syntymään kun ne odotukset jo liian korkealla, vaikka varmaan olis myös superhyvä kirja kyseessä jos ei mitään tietäis etukäteen.

    VastaaPoista
  2. Voin kyllä samaistua noihin korkeisiin odotuksiin. :Dd
    Mä en myöskään meinaa päästä lukujumista sitten millään eroon. Eilen onneksi palautin melkein kaikki kirjaston kirjat joten se suuri kirjamäärä ei ahdista ihan niin paljoa tällä hetkellä. :D Just nyt luvussa on Holly Bournen Oonko ihan normaali? ja tää vaikuttaa hyvältä! Toivon, että tää veis lukujumin pois..
    Mä luen kanssa ihan tosi vähän trillereitä/rikoskirjoja, mutta pitäs tutustua paremmin. Aikaisemmat dekkarit mitä oon lukenu, ei oo ollu mitään super hyviä joten oon kehittänyt jonkun inhon dekkareita kohtaan. hah. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen menossa palauttamaan pinon kirjoja takaisin. Jos sitä keskittyisi ihan niihin omiin kirjoihin niin ei tule mitään stressiä eräpäivistä XD;
      Holly Bournen kirja on kyllä rakkautta<3 Toivottavasti pidät loppuun saakka!

      Poista
  3. Mun mielestä tämä oli myös todella ennalta-arvattava ja kliseinen. Siis hoh-hoi-jaa, kun jokainen rikossarjaklisee piti olla mukana :D Mutta korkeat odotukset toki tekevät usein osansa... vaan mä en tältä juuri mitään odottanut ja silti petyin :D

    VastaaPoista
  4. Mä en juurikaan lue trillereitä tai rikoskirjoja, mutta Stieg Larssonin Millenium-trilogia oli aivan älyttömän hyvä! Korkeat odotukset on kyllä hankala juttu lukiessa, haluaisi pysyä ajan tasalla hypetetyistä kirjoista mutta harvemmin ne omat odotukset kohtaa todellisuuden, valitettavasti :(

    Haastoin sut tägiin :)
    http://bookishteaparty.blogspot.fi/2017/04/thrice-read-tagi-ja-hieman-kuulumisia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi nyt haluan aloittaa Millenium-trilogian.. :-D
      + tuo on niin totta! Kaksipiippuinen juttu :(

      Kiitti tägistä!

      Poista

Takaisin ylös